tiistai 31. heinäkuuta 2012

Sisustukseen sopiva leikkimatto?

Vauvan leluissa ja tarvikkeissa piilee aina se sama ongelma: Onko olemassa sellaisia leluja jotka samanaikaisesti sopivat sisustukseen ja kuitenkin ovat niin räikeitä että viihdyttävät vauvaa? Itse vietin tunteja netissä selaten sopivia leikkimattoja. Käytin googlen kuvahakua ja yritin metsästää sellaista joka miellyttäisi myös omaa silmää. Mietin, että kunpa osaisin tehdä sellaisen itse ja löytäisin jostain materiaalit sen rakentamiseen. Lopulta luovutin ja tilasin lastentarvikkeiden verkkokaupasta sellaisen kirkkaan värisen maton, jossa oli kaksi kaarta ja paljon ervärisiä roikkuvia leluja.

Leikkimatto todella oli värikäs, ehkä jopa vauvallekin liian räikeä. Siinä oli suuri rapiseva myrkynvihreä mato, jolla oli isot silmät. Netistä tilatut tuotteet harvoin vastaavat täysin sitä mielikuvaa mikä niitä syntyy ruudun välityksellä, mutta olisi ehkä pitänyt harkita ostosta vielä tarkemmin. Kerran vauva alkoi itkemään kun katsoi matoa silmiin (tai ainakin kuvittelin niin) ja silloin annoin itselleni luvan tehdä pieniä uudistuksia. Pakko myöntää, että lopulta päädyin rakentamaan leikkimaton alusta asti uudestaan... Jaan nyt tässä havaintoni siitä, minkälaisista osista nämä leikkimatot oikein koostuvat, jos joku haluaa yrittää samaa temppua ilman että tarvitsee hajottaa ja uudelleenrakentaa valmista mattoa ;)


Leikkimaton kaaret ovat kovaa muoviputkea, joka on päällystetty vaahtomuovilla ja kankaalla. Periaatteessa kaariksi toimivat melkein mitkä tahansa jäykät mutta hieman taipuisat muoviputket. Leikkimatto voi olla neliön tai ympyrän muotoinen ja se pingoittuu muotoonsa kun kaksi putkea kiinnitetään sen kulmiin. Mietin itsekin miten ihmeessä putket voivat pysyä muodossaan mutta tuo pingoitussysteemi on oikeasti todella nerokas ja tekee rakenteesta tukevan. Tässä leikkimatossa on kulmissa muoviset soljet, joiden toinen pää on maton alla kulmassa ja toinen putken päässä. Kaaret vain siis nipsautetaan paikalleen kulmiin, jolloin matto on helppo koota ja kasata uudelleen. Alunperin putket oli päällystetty monivärisellä kankaalla, mutta päällystin ne uudelleen valkoisella paksulla puuvillakankaalla, jotta lelut erottuvat taustasta paremmin. Tein putkiin liikutettavat lenksut, joihin lelut voi kiinnittää.


Varsinaisen leikkimaton rakensin tilkuista hyödyntäen eri tuntuisia materiaaleja. Tilkkuina olivat valkoinen paksu puuvillakangas, vihreä pellavakangas, vaaleanpunainen ja keltainen collegekangas sekä pinkki samettikangas. Applikoin erilaisia kuvioita tilkkuihin hyödyntämällä ompelukoneen napinläven sivusauman ommelta. Tuo on varsin näppärä konsti tehdä kuvioita ja lopputuloksesta tulee siisti ja kestävä.

Leikkimaton alapuoli on paksua puuvillakangasta ja välissä on pehmusteena vanha kylpypyyhe. Sain tehtyä reunat siistiksi siten, että käänsin pohjakankaasta tilkkukankaan päälle päärmeen ja ompelin sen suoralla tikkauksella kokoon siten että pehmuste jäi sinne väliin. Lisäksi tein samoista kankaista vauvalle kaarevan tyynyn, jolla hän voi harjoitella mahallaan olemista.

Leikkimatto on ilostuttanut meitä nyt jo useamman viikon. On kivaa kun vauva viihtyy siinä eikä kirkkaista väreistä huolimatta se täysin riitele muun sisustuksen kanssa. Kannatti nähdä vaivaa!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kesäreissu Fiskarsin maisemiin

Fiskars oli kyllä vierailemisen arvoinen paikka. Päivä oli tosi helteinen, mutta hyvin pärjättiin vauvankin kanssa kun oli vettä mukana ja sopivan rento meininki. Yllätyimme koko porukka miten kaunis ja ainutlaatuinen luonto Fiskarsin ruukin laitamilla on. Siellä kasvoi mitä erilaisimpia puita ja ruukin halki virtaavan kosken varrella oli ihanan vehreää.



Fiskarin ruukin läpi kulkevan kadun varrella oli paljon pieniä käsityöputiikkeja sekä Iittalan ja Fiskarsin tehtaanmyymälä. Pajakylässä oli näyttelytila, lisää käsityö- ja vaateliikkeitä sekä Paperitalo. Ajattelin, että sieltä voisin löytää sopivia käsintehtyjä papereita suunnittelemaani hyllylokerikkoa varten.



Paperitalossa oli tekemisen meininki. Talon toinen puoli oli varattu paperinvalmistukselle ja toisella puolella toimi viehättävä myymälä. Siellä ei myyty kuviollista paperia; varsinaisista paperivalikoimista löytyi vain vanhoista lumppukankaista valmistettua yksiväristä paperia. Se oli paksua, rouheaa ja värikästä, juuri sellaista perinteistä itse valmistettua paperia. Lisäksi siellä oli myynnissä mm. vanhoista kirjoista valmistettuja seinäkelloja, itse nidottuja muistikirjoja, kortteja sekä paperinaruja.


Ostin lopulta pinon erivärisiä lumppupapereita sekä paperinarua. Lumppupaperi ei varsinaisesti sovi lokerohyllyn päällystämiseen, mutta siitä on kiva valmistaa kortteja ja sen sellaista. Ostin myös paperinarua, mutta en ole vielä keksinyt mitä siitä voisi tehdä.


Reissun päätteeksi söimme piknikeväitä leikkipuistossa ja kävimme täydentämässä astiastoamme Iittalan tehtaanmyymälässä. Oli kiva päivä, suosittelen!

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Idea puisista säilytyslokeroista

Vietimme kesäpäivää reilu viikko sitten Hangossa ja vierailimme siellä paikallisessa Käsityöläisten puodissa. Anoppini kanssa ihastelimme puodin tuotteita ja tajusimme, ettemme kummatkaan ole koskaan käyneet Fiskarsissa. Siellähän vasta niitä käsityöpuoteja riittäisi. Huomenna meillä on vuorossa reissu Fiskarsiin ja olen aivan innoissani!

Etsin tietoja etukäteen paikallisista käsityöpuodeista ja törmäsin Paperitalo- nimiseen liikkeeseen. Täydellistä! Olinkin miettinyt, mistä saisi kivoja papereita lokerohyllykön sisustamiseen. Tilasin aikaisemmin tällä viikolla puiset lokerot ja maalit askarteluliikkeestä ja niihin pitäisi siis löytää sopivia papereita. Ajattelin samoilla papereilla päällystää myös kenkälaatikoita muuta säilytystä varten.

Paperilla päällystettävät puulaatikot

Kuva lainattu yllä olevalta sivustolta:



Kirjoittelen siis viikonlopun jälkeen reportaasia Fiskarsista ja mitä sieltä tarttui matkaan!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vihkiryijy

Kävimme viikonlopuna kyläilemässä isovanhemmillani. Tuntui taas kuin olisi palannut alkujuurilleen, isoäidin hellan ja patojen ääreen. Isoäiti on melkoinen nainen. He asuvat edelleen isoisän kanssa omakotitalossa, herkuttelevat omasta maasta poimituilla kauden vihanneksilla ja keskittyvät ihanan arkisiin asioihin kuten halkojen pinoamiseen, kasvimaan hoitoon ja tietysti käsitöihin.

Saimme mieheni kanssa isoäidiltä ja isoisältä häälahjaksi vihkiryijyn mennessämme naimisiin. Ryijy oli alunperin tehty äidin 50-vuotispäivän kunniaksi ja idea sen käyttämisestä vihkiryijynä syntyi yhteistuumin. Seisoimme vihkimisen ajan ryijyn päällä ja häiden jälkeen se ripustettiin kotimme seinälle. Vihkiryijy oli melko vieras asia vielä silloin pari vuotta sitten suurimmalle osalle häävieraista. Sen jälkeen on tullut bongattua juttuja vihkiryijyistä paristakin lehdestä. Ehkä ne ovat pikkuhiljaa taas yleistymässä kun ryijyt mutenkin tuntuvan olevan muodissa. Niiden ei tosiaan tarvitse olla ruskeankirjavia valtavan kokoisia laitoksia, vaan löytyy myös tosi kivoja raikkaita ja moderneja ryijymalleja.




Tämä meidän ryijy on Toini Nyströmin 30-luvulla suunnittelma Meri. Laitoimme ryijyn myötä makuuhuoneen sisustusta uusiksi verhoilla, tapetilla ja sisustustyynyillä. Nyt ryijy istuu asuntoomme kuin se olisi aina ollut meillä. Pidän sen sinikirjavasta sävymaailmasta ja merellisestä tunnelmasta. Lisäksi se muistuttaa minua isoäidistä ja hänen sitkeydestään. Tuollaisen ryijyn tekeminen on nimittäin kovaa työtä ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Isoissa ryijyissä yksittäin solmittavia tupsuja voi olla yli 10 000!

Artikkeli vihkiryijystä


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Ensimmäiset linnut

Lintuhahmot ovat jotenkin aina kiehtoneet minua. Nimenomaan sellaiset hieman lapsekkaat ja yksinkertaiset. Mahassa kasvavaa vauvaani hellittelin usein nimellä lintunen ja siksi oli selvää että jotain lintuaiheista halusin hänelle tehdä. Ensin piti hankkia ompelukone. Perustelin sen hankintaa laskeskelemalla, että jos ompelen pinnasängyn ja  äitiyspakkauksen laitapehmusteet ja parit verhot sillä itse, on kone vuodessa maksanut itsensä takaisin. Lisäksi sain tilaisuuden toteuttaa sillä itseäni, kuten tätä lintumobila tehdessäni.

Idea mobilesta ja ohje löytyi parin päivän intensiivisen googlettelun tuloksena. Mobilea oli kiitollista tehdä sillä sivuilta löytynyt kaava ja työohje olivat hyvin yksityiskohtaiset ja tarkat. Ideointivaiheessa huomasin, että googlen kuvahaulla löytyi monta samanlaista mobilea. Ohjeen kirjoittaja kannustikin ihmisiä jakamaan kuvia valmiista moileista Ja ovathan ne söpöjä!

Lintumobilen ohje

Mobilen työstämisen ensimmäinen ja ehkä hauskin vaihe oli valita kankaat. Tilkkujen piti sopia toisiinsa eli sisältää saman väriskaalan värejä mutta runsaasti erilaisia kuoseja. Tämän lintumallin hauskuus piilee siinä, että linnun maha ja muu osa ovat eri kangasta joten erilaisa variaatioita voi tehdä pienestäkin tilkkumäärästä lukuisia.


Mustavalkoinen kangas on Marimekon Tuuli- kangasta. Ajattelin, että vastasyntynyt näkee sen parhaiten ja arvaukseni osui oikeaan. Nuo mustavalkoista kangasta sisältävät linnut ovat edelleen vauvan lempilintuja. Keltainen kangas on vanhasta kesähameesta. Loput kankaista löysin Vanhan Sataman kädentaitomessuilta. Ne ovat japanilaisia puuvillatilkkuja, melko ohutta ja tosi sileää kangasta. Pesin ja silitin kankaat ennen ompelemista.

Ompeluvaiheessa oli omat niksinsä, kannattaa tosiaan lukea nettisivuilla olleet ohjeet huolella ja jäljentää kaava tarkasti. Ompelu aloitetaan linnun pyrstöstä ja ommellaan ensin kummatkin saumat linnun rintaan asti. Sen jälkeen ommellaan linnun pää ja nokka yhteen. Käytännössä siis vain kolme koneompelusaumaa ja se on siinä! Alussa kurvikkaiden saumojen teko tuntui vaikealta, mutta ote löytyi ehkä kolmannella linnulla. Huomasin, että kannattaa tiukan paikan tullen laskea neula kankaaseen, nostaa paininjalka ja asetella kankaat uudelleen. Tuo nokkakohta on erityisen vaikea. Siellä kärjen käännöksessä on hyvä pitää neula alhaalla, että ommel säilyy eheänä. Kannattaa myös ommella aika tiheällä ompeleella jolloin saumasta tulee siisti.


Täytin linnut vanulla. Olin aikaisemmin uhrannut yhden huonoksi menneen tyynyn käsityöhommiin ja sen sisus sopi tarkoitukseen hyvin. Lintu täytetään siis pyrstöstä ja pyrstö suljetaan lopuksi käsin ompelemalla. En olisi ikinä uskonut miten paljon vanua yhteen lintuun voi upota! Minusta linnut näyttivät paremmilta kun niistä teki oikein pulleita ja napakoita. Pyrstön kapein osa on juuri pikkurillin paksuinen joten täyttö sormin puskemalla oli minulle se toimivin taktikka. Täyttö kannataa aloittaa päästä ja käyttää erityisesti nokan täyttämisssä apuvälineenä vaikka paksua virkkuukoukkua.

Päädyin lopulta tällaisiin roikkuviin lintuihin eli ompelin jokaiseen valkoisesta nauhasta pienen lenkin. Alkuperäisessä ohjeessa linnut istuvat paksulla oksalla. Lintujen kiinittäminen ja tasapainottaminen on tuossa istuvassa mallissa hieman haasteellisempaa. Ilmeisesti tällöin linnut pitää myös liimata pysyvästi oksiin. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin luonnonvärisiä paksuja ja suoria oksia, jotka kiinnitettiin kerroksittain. Itse päädyin tällaiseen taiteelliseen peikonpuuoksaan, jonka maalasin ylijääneellä sisustusmaalilla valkoiseksi. Löysin oksat kukkakaupasta ja valitsin kaksi sellaista, jotka istuvat hyvin yhteen. Kiinnitin oksat toisiinsa langalla ja ripustin kahdesta kohdasta kattoon ruuvattuun koukkuun. Tämä oli yllättävän helppo rakentaa ja tuntuu edelleen tukevalta. Lisäksi on kiva kun mobilelle voi antaa vauhtia eli antaa sen pyöriä. Tarvittaessa linnut voi myös vaihtaa esimerkiksi vuodenajan mukaan. Nyt suunnittelen jo jouluversioita linnuista ja mitä muuta ihanaa niiden seuraksi voisi ripustaa.

Jatkokehittelin lintuideaa vielä lisäämällä niille pienistä puuhelmistä silmät. Silmät toimivat tällaisessa mobilessa, jossa vauva ei pääse lintuihin käsiksi. Tein myös muutamia muita lintuja, joihin lisäsin täytteeksi kulkusia tai rapisevaa muovia. Näin ne toimivat paremmin lähileikissä. Mielikuvitus on vain rajana kun pohjalla on tarpeeksi yksinkertainen ja toimiva idea!




sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Koreja komialla koukulla

Ennen kuin pääsen kirjoittamaan uusista käsityöideoistani, ajattelin aloittaa bloggaamisen aikaisemmista töistä. Siten pääsen myös kirjoittamisessa vauhtiin, pienen vauvan kanssa kun aikaa käsitöille on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Tämä bloggauskin on aluksi hieman tällaista yksikätistä hommaa, mutta eiköhän se tästä ala rullaamaan!

Ensimmäinen projektini alkoi viime jouluna Oulussa kun olimme kyläilemässä appivanhempieni luona. Olin lukenut Käsityölehdestä sisustuskoreista, joiden virkkauksessa käytetään matonkuteita. Ne vaikuttivat hyvin yksinkertaisilta tehdä ja olivat hauskannäköisiä. Kävimme anopin kanssa ostamassa Oulun Taito shopista vihreää matonkudetta ja paksun virkkuukoukun (koko 9). En siinä vaiheessa muistanut miten tehdään silmukoita tai puolipylväitä tai pylväitä (enkä ole täysin varma termeistä vieläkään) mutta ajattelin yrittää. Sen hokasin, että koreissa käytetään puolipylvästä eli "koukku läpi ja langan kanssa takaisin ja lanka uudelleen molempien silmukoiden läpi".

Ostimme trikoista matonkudetta Taito shopista (http://www.taitoshop.fi/) 3 kiloa ja se sisälsi noin 5 erikokoista vyyhtiä. Ilmeisesti vyyhdit oli värjätty tai muuten pesty kietomisen jälkeen sillä ne olivat aika solmussa. Minulta meni ainakin kaksi iltaa ja automatka Oulusta Helsinkiin vyyhtien selvittämiseen. Selvittamiseen meni varmasti enemmän aikaa kuin itse virkkaamiseen, vaikka tavallaan se oli ihan terapeuttista hommaa. Myöhemmin kesällä löysin tieni Hietalahdenkadun Snurreen (http://www.snurre.fi/) ja siellä myytiin kudetta valmiiksi kerittynä. Fantastista!

Taito shopissa myydään kahdenlaista kudetta, trikookankaista ja kudottua. Trikookankaisessa on jonkin verran paksuuseroja eli paikoin se voi olla todella paksua, paikoin ohutta. Kudottu on tasalaatuisempaa. Trikookuteessa on myös enemmän solmuja. Myöhemmin keväällä kokeilin virkata koreja myös kudotusta kuteesta mutta tuo trikoinen oli jotenkin kivemman tuntuista. Koreihin se sopi hyvin, sillä jälki oli tarpeeksi paksua ja tukevaa. Virkkuukoukku nro 9 taisi olla hieman liian pieni, ehkä nro 10-12 käsialasta riippuen olisi sopivin trikookuteelle.


Korin idea on melko yksinkertainen: Ensin virkataan ympyrä, jonka jälkeen virkkaussuuntaa vaihdetaan ja virkataan korille reunat. Niinkin yksinkertainen temppu kuin suunnan vaihto on siis korin "muotojen" takana :) Käsityölehden ohjeen mukaan virkatessa korin pohjasta tuli hieman kupera, joten muutin sitä hieman. Kuvassa olevan korin halkaisija on 16cm ja reunoissa on yhteensä 40 silmukkaa. Pohjaa virkatessa tein lisäyksiä siten, että ensin pari kierrosta joka silmukkaan tuplat, sen jälkeen tupla joka toiseen parin kierroksen verran, sitten joka kolmanteen jne. kunnes tuo 40 silmukkaa oli täynnä ja pohja järkevän mallinen. Tämä vaati silloin useamman purkamisen ennen kuin sain pohjasta haluamani muotoisen, mutta onneksi tuo on nopea virkata. Kahvat tein siten, että virkkasin toiseksi viimeisellä kierroksellä 8 tavallista silmukkaa irrallisena ja viimeisellä kierroksella koko kierros yhtenäisenä.

Korit ovat nyt lelukoreina kirjahyllyllä, niitä tuli yhteensä 4 pientä ja yksi iso, kudetta jäi vielä ylikin. Pieneen koriin menee kudetta n. 300g. Korien virkkaus oli kivaa puuhaa, mutta kuteiden selvittely melkoisen aikaavievää. Suosittelen siis valmiiksi kerittyä kudetta. Korit on nopea virkata, kun on vauhtiin päässyt, yksi syntyy muutamassa tunnissa telkkaria katsellessa. Ei kuitenkaan kannata ahnehtia, minulla nimittäin viikon intensiivisen virkkaushurmoksen jälkeen oli ranne ja etusormi aivan kipeänä!