maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vihkiryijy

Kävimme viikonlopuna kyläilemässä isovanhemmillani. Tuntui taas kuin olisi palannut alkujuurilleen, isoäidin hellan ja patojen ääreen. Isoäiti on melkoinen nainen. He asuvat edelleen isoisän kanssa omakotitalossa, herkuttelevat omasta maasta poimituilla kauden vihanneksilla ja keskittyvät ihanan arkisiin asioihin kuten halkojen pinoamiseen, kasvimaan hoitoon ja tietysti käsitöihin.

Saimme mieheni kanssa isoäidiltä ja isoisältä häälahjaksi vihkiryijyn mennessämme naimisiin. Ryijy oli alunperin tehty äidin 50-vuotispäivän kunniaksi ja idea sen käyttämisestä vihkiryijynä syntyi yhteistuumin. Seisoimme vihkimisen ajan ryijyn päällä ja häiden jälkeen se ripustettiin kotimme seinälle. Vihkiryijy oli melko vieras asia vielä silloin pari vuotta sitten suurimmalle osalle häävieraista. Sen jälkeen on tullut bongattua juttuja vihkiryijyistä paristakin lehdestä. Ehkä ne ovat pikkuhiljaa taas yleistymässä kun ryijyt mutenkin tuntuvan olevan muodissa. Niiden ei tosiaan tarvitse olla ruskeankirjavia valtavan kokoisia laitoksia, vaan löytyy myös tosi kivoja raikkaita ja moderneja ryijymalleja.




Tämä meidän ryijy on Toini Nyströmin 30-luvulla suunnittelma Meri. Laitoimme ryijyn myötä makuuhuoneen sisustusta uusiksi verhoilla, tapetilla ja sisustustyynyillä. Nyt ryijy istuu asuntoomme kuin se olisi aina ollut meillä. Pidän sen sinikirjavasta sävymaailmasta ja merellisestä tunnelmasta. Lisäksi se muistuttaa minua isoäidistä ja hänen sitkeydestään. Tuollaisen ryijyn tekeminen on nimittäin kovaa työtä ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Isoissa ryijyissä yksittäin solmittavia tupsuja voi olla yli 10 000!

Artikkeli vihkiryijystä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun löysit blogiini. Jätä terveiset vierailustasi!