perjantai 14. joulukuuta 2012

Jouluisia tunnelmakuvia

Tänä vuonna vietämme ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissa ja saamme meille vieraaksi vanhemmat ja sisarukset. Anopin kanssa olemme aloittaneet joulun valmistelut jo hyvissä ajoin jottei ensikertalaisen emännän tarvitsisi stressata liikaa. Pakkasesta löytyy jo monenmoista leivonnaista ja joulun menukin on mietitty. Ei varmasti tarvitse sanoa, että olemme kummatkin hyvin järjestelmällisiä ja suunnitelmallisia ihmisiä :)

Myös joulukoristeet alkavat pikkuhiljaa löytää paikkaansa. Kaivoin varastosta kaikki omistamani pallot ja muut koristeet. Kaunein koriste mielestäni on tämä kranssi, joka näyttää aivan aidolta mutta on kuitenkin "ikuinen". Kranssi tuli hankittua viime vuonna kun meillä ei ollut joulukuusta, mutta kaipasin kuitenkin jotain vihreää. Hauskan lisän tuovat mielestäni nuo pienet joulupallot.


Lumiukko- soittorasian saimme lahjaksi viime jouluna kun vauva oli vasta mahassa. Nyt se löysi paikkansa ikkunalaudalta, jonne asettelin kaikki loput joulupallomme ja kuusen nauhat kiemurtelemaan.


Samalta ikkunalaudalta löytyvät myös uudet tonttumme, jotka saapuivat postissa anoppilasta viime viikolla.  Sieltä ne vahtivat että isäntäväki on kilttinä näin joulun alla ;)


Marimekon Lumimarja- tyynyliinat ovat opiskeluaikaisia investointeja. Uudet sohvatyynyt saivat väistyä näiden tieltä joulun ajaksi. Valkoinen sohva on kiva kun se antaa kauniin taustan lähes minkälaisille vain koristetyynyille. Taustalla näkyy "risu" (mieheni antama lempinimi tälle koristeelle) eli valosarjalla ja joulupalloilla koristeltu oksanippu. Se löytyi pari vuotta sitten Pentikiltä ja muuntelen sitä aina vuodenaikojen tai juhlapyhien mukaan erilaisilla koristeilla.


Tiimarista löytyi todella kaunista hopeanväristä helminauhaa ja valkoisia kynttilöitä. Ne päätyivät hopeanväriselle vadille, joka on niin ikään opiskeluaikaisia investointeja.


Lintumobile osoitti muuntelukykynsä eilen kun keksin kääntää sen toisin päin, laittaa maljakkoon ja koristella palloilla. Lintumobile oli tähän asti vauvan pinnasängyn päällä, mutta yllätimme neitokaisen eilen seisomasta pinnasängyssä ja kurottautumasta vaarallisesti kohti lintuja. Mobile meni siis hetkeksi jäähylle, jotta vauva saa nukkumisrauhan ja äiti mielenrauhan...


Ja viimeisenä joulukuusemme, joka on parvekkeella odottamassa sisäänkantoa. Tämä löytyi paikallisesta kukkakaupasta kauppareissulla. Kuusi on rakennettu oksista, jotka on kiinnitetty puupölkkyyn. Lajike on kuulemma sellainen, ettei se varista neulasia vaan kuivuu aloilleen. Kuusi nostetaan sisälle jouluna ja pidetään sivupöydällä pienten käsien ulottumattomissa. Ehkä ensi jouluna meillä on ihan oikea kuusi, tänä vuonna ei sitä uskalleta ottaa.


Näiden kuvien myötä toivotan tunnelmallista joulun odotusta kaikille blogini vierailijoille!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Mekkoja pienille tytöille

Aina loppuvuodesta alkaa miettiä mitä uutta ja kivaa seuraavalle vuodelle keksisi. Olen selannut Avoimen Yliopiston kurssitarjontaa ja miettinyt sopivia opintokokonaisuuksia. Uuden oppiminen kiinnostaisi ja olin jotenkin automaattisesti ajatellut että aiheen tulisi liittyä työhön ja ammatilliseen kehittämiseen. Mutta toisin kävi! Ystäväni laittoi aamulla aikaisin viestin, että työväenopiston kurssien ilmoittautuminen on alkanut ja sieltä löytyy mm. vauvojen värikylpyryhmä. Nousin saman tien ylös, laitoin koneen päälle ja kävin ilmoittamassa meidät värikylpyyn. Samalla katselin mitä muuta kevään kurssitarjonta pitää sisällään. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä...

Lopulta päädyin ilmoittautumaan lastenvaatekurssille, joka kestää koko kevään. Täytyy nyt nautiskella täysillä tästä ajasta kun saa tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Kurssilla opetellaan ompelukoneen ja saumurin käyttöä ja tehdään itse hankituilla materiaaleilla ja oman kiinnostuksen mukaan vaatteita lapselle. Opetusta on kerran viikossa ja se sattui juuri sopivalle illalle, silloin ei meillä muutenkaan ole mitään. Keväällä on siis luvassa lastenvaatteiden ompelua ja tarkoitus on esitellä kurssin aikaansaannoksia täällä blogissa.

Lastenvaatteiden tekeminen on sikäli palkitsevaa, että kangasta ei kulu kovinkaan paljon ja työt syntyvät suhteellisen nopeasti. Silti en ole vielä tähän mennessä kovin montaa vaatetta tehnyt. Tässä kuitenkin pari esimerkkiä aikasemmista tekeleistä.

Ensimmäisen mekon ompelin kummitytölleni Mekkotehdas- kirjassa olevan kaavan mukaan. Tuo kirja on muuten aivan ihana, täynnä hyvää mieltä ja herkullisia ohjeita pienille tytöille. Sain mekon valmiiksi vain muutamaa päivää ennen oman tyttäreni syntymää, joten sen ompelusta jäi hyvät muistot. Vaikkakin mekkoa ommellessani tajusin ensimmäistä kertaa, että pelkkä ompelukone ei riitä jos aikoo käyttää joustavia kankaita. Tässä mekossa haasteellista oli pääntien ja hihansuiden huolittelu itse leikattua vinonauhaa hyödyntäen. Hauskaa muuten, että tässä mekossa on käytetty samoja tilkkuja kuin aikaisemmin syksyllä postaamassani lintumobilessa. Ja samoja kankaita tuli käytettyä myös kun ompelin kummitytölle leikkienkelin syntymäpäivälahjaksi.



Mekkotehdas- kirjassa ei ollut aivan pienille tyttövauvoille sopivia kaavoja, joten tein yhden mekon ihan omasta päästäni kun vauva oli pieni. Olimme menossa kummitädin syntymäpäiville ja mekkoinnostuksissani ompelin edellisenä päivänä hirveällä kiireellä juhlamekon vauvalle. Hän oli niin pieni silloin, kaikki koon 50 vaatteetkin olivat liian suuria. Sen verran kiireellä tuli mekko tehtyä etten kuvaa siitä muistanut ottaa. Tässä kuitenkin yksi kuva mekkopukeisesta vauvasta isomummunsa sylissä. Mekossa oli vaaleanpunainen vuori ja rypytykset edessä. Se näytti niin suloiselta valkoisen kauluksellisen bodyn kanssa. Mekkoa käytettiin vain sen yhden kerran, koska jo viikon päästä se oli liian pieni. Ei sitä voinut kuvitellakaan miten nopeasti lapset kasvavat!


maanantai 10. joulukuuta 2012

Naisten joulumessut

Naisten joulumessut ovat muodostuneet kivaksi jouluperinteeksi. Wanhassa Satamassa järjestetyt messut pursuavat käsitöihin hurahtaneita ja oivalluksen saaneita eri-ikäisiä naisia, joten siellä jos missä voi tuntua kuuluvansa joukkoon. Nyt kun olen jo useampana vuonna käynyt messuilla, muistan jo ulkoa missä mitäkin ihanuuksia myydään. On hauska huomata, että samat esittelijät ovat joka vuosi suurin piirtein samalla paikalla. Tuotteita löytyy ihan laidasta laitaan: villasukkia, koruja, käsintehtyä saippuaa, piparkakkutaloja, räsymattoja, nukkeja, nukenvaatteita, sisustusesineitä, tilkkutöitä, huovutettuja koristeita...

Tällä kertaa olimme matkassa mieheni siskon kanssa kahdestaan - ihanaa! Olin ensin ottamassa vauvaa meille seuraneidiksi, mutta päädyin lopulta lähtemään yksin reissuun. Ihan fiksu valinta: typy oli hyvässä hoidossa isänsä kanssa kotona (nukkunut melkein koko ajan parvekkeella päiväunia) ja me saimme uppoutua messujen tarjontaan rauhassa.

Kaikkein mieluisin myyntipiste oli tänä vuonna tuunin, lorun ja Sykon yhteinen paikka. Tuunin vanhoista pitseistä ja hopeatarjottimista tehdyt luomukset ovat aivan ihania! Katselin pitkään kuvassa etualalla olevia tarjottimia, jotka oli tuunattu muistitauluiksi liitutaulumaalilla. Mikä oivallus! Ostos jäi kuitenkin tekemättä kun en ollut aivan varma miten nuo sopisivat nykyisen asuntomme tyyliin. Taustalla näkyy värikkäitä Lorun mekkoja, joita kuolasin myös. Ja ihanat Kajsan tilkkutyöt olivat löytäneet niin ikään paikkansa tästä pisteestä. Minullahan on se Kajsan inspiroiva tilkkutyökirja, josta olenkin toteuttanut mm. enkeleitä.



Jos ei muuta niin ainakin messuilta sai intoa viimeistellä ne joululahjat, jotks odottavat ompelulaatikossa. Blogikirjoittelukin on ollut jotenkin todella laiskaa viime kuukausina. Tekeillä olevista joululahjoista kun ei viitsi paljastuksia kirjoitella. Lisäksi viime viikolla tekemäni työkeikka on vienyt ajatuksia muualle. Mutta eiköhän tässä taas aktivoiduta vähitellen!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Saumuri, mitähän sillä tekisi?

Vietimme viikonloppuna sitä ihanaa ensimmäistä isänpäivää meillä kotona ja kylään saapui myös oma isäni. Hän toi tullessaan vaimonsa melkein käyttämättömän saumurin. Oli ilmeisesti saanut vinkin mummulta, että meikäläisellä voisi löytyä sille käyttöä. Tavallaan tästä aukeaa ihan uusi mahdollisuus, ompelukoneella kun on niin hikistä työstää mitään joustavia kankaita ja se on toistaiseksi rajannut jonkin verran tekemistä. Olisi ihana vaikka tulevalle kesälle ommella neitokaiselle jotan ihania kesämekkoja tai tehdä itselle paitoja.

Mutta, mutta... Edellinen saumurinkäyttökokemukseni taitaa olla jostain yläasteen käsityötunnilta. Muistan vain, että siihen tuli monta isoa lankarullaa ja että piti olla varovainen leikkurin kanssa. Melkeinpä pitäisi käydä jossain kurssilla ennen kuin uskaltautuu kokeilemaan. Ja pitäisi saada järjestettyä jokin työpiste näille koneille. Jos ompelukoneen esille ottaminen joskus tuntuu ylivoimaiselta niin mitenköhän saumurin kanssa käy... Onko kenelläkään kokemuksia miten päästä alkuun?

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Elämäni naisten virkkauksia

Tämä ihana peitto kotiutui aikaa sitten ja nyt vasta muistin bloggailla siitä ja samalla kiittää kaikkia ihanaisia sen virkkaukseen osallistumisesta!

Ennen tyttäreni syntymää vietimme vauvakutsuja ja ystäväni Päivi oli keksinyt hauskan ohjelmanumeron kutsuille. Hänellä oli mukana valkoista ja pinkkiä lankaa, pussillinen virkkuukoukkuja ja ohjeet isoäidin neliöiden tekemiseen. Kaikille annettiin tehtäväksi itse suunnitella ja virkata yksi neliö ja Päivi lupasi koota neliöt peitoksi vauvalle. Päivi opasti virkkaajia, joista osa oli ensikertalaisia. Päivin kanssa viestitetiin että tämä tosiaan on elämäni naisten virkkaama peitto ja siksi sllä on aivan erityinen tunnearvo.


Päivi ompeli peiton taustaksi tuon ihanan mustavalkopinkin kankaan ja peitto sopii nyt myös virallisesti sisustukseen. Kovin monesta lasten tarvikkesta ei voi samaa sanoa ;) Peitto on ollut ahkerassa käytössä leikkimaton jatkeena, vierasvauvojen alustana, kyläilyalustana... Eli kiitos tytöt, kiitos Päivi, aivan ihanan peiton teitte!


Sohvaan uusia tyynynpäällisiä


Mustavalkoharmaa sisustus sai eilen jatkoa uudistetulle valkoiselle sohvalle ompelemistani sohvatyynyistä. Inspiraationa toimivat Ikeasta ostettu mustavalkoraidallinen kangas sekä Kodin Ykkösen valikoimista löytyvä mustavalkoinen Vallilan mandariini- kangas. Mandariini- kangas on minulle erityisesti mieleen siinä olevan leikkisän kuvion ansiosta. Mustavalkoista versiota kyseisestä kankaasta saa tosiaan vain Kodin ykösestä, esimerkiksi Stockmann myy vain mustavalkoviolettia versiota.

En vielä ole aivan päättänyt tyynyjen asetteua mutta tässä yksi vaihtoehto. Meinasin aluksi tehdä tyynyistä 45x45 mutta löysin sohvan säilytysosasta ikivanhat pitkulaiset tyynyt ja päätin tehdä jotain erilaista. Kuvassa näkyy myös  aikaisemmin päälistämäni vuoderahi, joka on siis päällystetty samalla kankaalla kuin sohva. Ne passaavat toisiinsa nyt oikein hyvin, istuinkorkeuskin niissä on sama. Osan ajasta tosin rahi on muualla kun vauva alkaa vaatia isompaa leikkitilaa maton päältä...

Jaahas, heti kuvan ladatuani huomasin että kuviokohdistus ei mennyt tyynyissä ihan nappiin. Toisessa tyynyssä tuo mustavalkoinen kuvio nimittäin alkaa alempaa kuin toisesta. Nooh, itse tehty on itse tehty ;) Ja voihan tuon toisen tyynyn kääntää, kääntöpuolella on kankaan keskiosan kuviointia (vaaleanharmaata ja valkoista). Vai näyttääkö pahalta?


Näihin Mandariini- tyynyihin ompelin vetoketjun ja koska niitä oli vain kaksi, mustavalkoraidallinen tyynynpäälinen on umpinainen. Ajattelin että sen voi tarvittaessa heittää koneeseen sellaisenaan tai ommella uuden. Mustavalkoraidallista kangasta on tullut vähän hamstrattua, sitä on edelleen vajaa kolme metriä kaapissa. Seuraavana projektina on ommella siitä pikkuiseen nojatuoliin irtopäällinen. Nyt nimittäin päällystetään ja urakalla! :) Vanhojen tyynyjen koko oli juuri passeli tällaiseen leikittelevään leikkaukseen: Raitojen värit vaihtuvat etukappaleesta takakappaleeseen. Minusta siitä tuli tosi hauska!



Ja tässä vielä lähikuva tyynyparista:





keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sohvan irtopäällinen

Jipii, päällinen on vihdoin valmis!! Parin päivän koekäytön jälkeen uskallan laittaa siitä pari kuvaakin näytille. Päällisen ompelu oli sellainen "päiväuniprojekti" eli ensin vauvan kanssa vaunuilla ulos, vauva vaunuissa parvekkeelle ja minä ompelukoneen kimppuun. Aika monta kertaa tuli myös sanottua miehelle iltamyöhällä, että "Oota hetki ompelen tän sauman vielä loppuun..." :) Päällisen ompelu oli yllättävän työläs prosessi, mutta ehdottomasti kannatti ryhtyä. Siinä säästi pitkän pennin ja päällisestä tuli nyt juuri sellainen kuin olin toivonutkin. Kokonaiskustannukseksi tuli n. 70€ sisältäen 10 metriä Ikean Minna- kangasta sekä 6 vetoketjua, kaksi rungon takakappaleeseen ja neljä tyynyihin. Työn hintaa en edes viitsi laskea... :)



Sohvan muodot ovat suhteellisen kulmikkaat, joten lähes kaikki päällistä varten leikkaamani kangaspalat olivat suorakaiteen muotoisia. Tämä helpotti kaavoittamista, leikkaamista ja ompelua kun käytännössä piti vain leikata lankasuoraan ja ommella suoraa ommelta. Etenin varsinaisen runkohupun ompelussa sivuilta keskelle eli ensin valmistuivat käsinojat, sitten divaaniosa, sen jälkeen muu istuinosa ja viimeiseksi takakapale vetoketjuineen. Etenin pala kerrallaan eli heti mitattuani ja leikattuani palan sovitin, neulasin ja ompelin palan edelliseen. Lopuksi yhdistin käsinojakappaleet istuinkappaleisiin ja viimeisenä tavallisen istuinosan päällisen divaaniosan päälliseen. Näin hupusta tuli mielestäni hyvin istuva kun joka vaihe sisälsi erillisen sovituksen.



Haastavinta olivat kulmat ja vetoketjut. Piti ihan tarkistaa Kotiompelijan käsikirjasta miten keskelle saumaa tuleva vetoketju ommellaan ja harjoitella vetoketjupaininjalan käyttöä. Runkohupun vetoketjut ompelin takakappaleen kumpaankin reunaan, mutta en kuitenkaan aivan kulmaan etteivät vetoketjut erottuisi. Ompelin ensin pienen pätkän saumaa, harsin vetoketjun paikalleen, silitin saumanvarat auki ja tikkasin ympäri. Samalla tekniikalla syntyivät myös tyynyjen vetoketjut.



Arkikäytössä meillä on sohvan istuinosan päällä vanha valkoinen päiväpeitto. Se tulee tarpeeseen sillä jo nyt päiväpeitossa on pari puklutahraa. Päiväpeiton voi nopeasti pestä vaikka viikoittain ja pestä sitten varsinainen päällinen parin kuukauden välein. Onneksi se mahtuu kerralla pesukoneeseen ja kuivausrumpuun. Kertaalleen pestyt kankaat toivottavasti eivät enää tulevissa pesuissa kutistu, vaikka hieman jätin väljyyttä huppuun siltä varalta. Päällisen silittäminen on varsin rasittava homma mutta ajattelin pukea sen sohvaan puolikosteana ja lämpimänä suoraan kuivausrummusta jolloin se toivottavasti oikenee itsestään.

Tässä vielä kuva sohvasta iltavalaistuksessa. Hieman se kaipaa sisustustyynyjä ja torkkupeittoa kaverikseen ja tyynynpäällisiä olisi tarkoitus ommella seuraavaksi. Pitää sitä ennen tehdä ompelukoneelle jokin huolto. Viimeisiä tyynynpäällisiä ommellessani siksak- ommel alkoi tehdä temppuja ja epäilen että koneisto vaatii puhdustusta ja rasvausta... Raasu on tainnut kokea pikkuisen kovia viime päivinä ;)


Ja tässä vielä kuva sohvasta vanhassa asunnossa ilman päällistä. Aika paljon mielestäni ilme raikastui. Vanha kangas oli jo aika kulahtanut eikä beigen sävyinen verhoilu sopinut uuden asuntomme valkoisen ja harmaan sävyiseen sisustukseen. Näin sohva sai ainakin 5 vuotta lisäaikaa eikä meidän tarvinnut tässä vaiheessa investoida uuteen. Jei!!




perjantai 19. lokakuuta 2012

Tervetuloa blogini lukijaksi

Tätä ennen lukijaksi liittyminen ei ole ollut mahdollista blogissani ja olen yrittänyt selvitellä missä vika. Lukija- kohdassa on olut vain virheilmoitus käyttäjäraadin url-osoitteen virheellisyydestä. Ilmeisesti Google on korvannut muissa paikoissa paitsi Bloggerissa Käyttäjäraadin Google+:lla eikä ns. Friend Connect- palvelua oikein enää tahdo löytyä. Veljeni löysi googlettamalla ongelmaani ratkaisun: Muutin hetkeksi blogini osoitetta ja vaihdoin takaisin samaksi ja niinpä virhe korjaantui.

Nyt siis vihdoin on mahdollisuus liittyä blogini lukijaksi, tervetuloa!

Muutto ohi ja netti toimii, vihdoin!

Ihanaa, muutto on onnellisesti ohi ja vihdoin myös netti toimii! Surffailunopeus nousi 100MB ja sen kyllä huomaa tällaisella vanhalla Macilläkin. Kaikki huonekalut ovat löytäneet paikkansa ja tavaratkin pääosin. Eilen pääsin vihdoin jatkamaan sohvan päällisen ompelua ja toivottavasti se valmistuisi tällä viikolla. Ihanaa kun koti näyttää päivä päivä enemmän omalta ja juuri sellaiselta josta olemme haaveilleet. Ensi viikolla voisin postailla tunnelmakuvia sisustuksesta...

Hauskaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Täydellinen monitoimipuuvillakangas

Olen varmasti kehunut tätä kangasta jo monesti mutta pakko vielä hehkuttaa tänne blogiinkin. Satuin kerran Ikea- reissulla törmäämään tähän kankaaseen ja nyt lukuisia käytännön testejä sillä tehneenä voin aidosti hehkuttaa sen olevan lähes täydellinen monitoimipuuvillakangas. Kyseessä on siis Ikean valkaistu Minna- kangas. Se on paksua ja ryhdikästä 100% puuvillaa, sitä voi pestä 60C lämpötilassa, silittää kolmosella ja kangas säilyttää jämäkkyytensä ja suorastaan paranee vanhetessaan. Kangasta on helppo leikata lankasuoraan, joten kaikennäköisiä neliönmallisia kappaleita saa leikattua ilman sen kummempaa kaavoittamista. Ja mikä parasta, kangas maksaa vain 5,99e/metri!



Olen tehnyt kankaasta rahiin uuden päällisen ja kesäpäälliset nykyisiin ruokapöydän tuolehimme. Olen käyttänyt kangasta myös käsitöissä tilkkuna, mm. aikaisemmin esittelemässäni leikkimatossa ja hernepusseissa oli pohjana tämä kangas. Rahin päällisen kanssa tein sen virheen, etten pessyt kangasta ennen työn aloittamista. Iso virhe, mutta oli niin "kiire" päästä hommiin! Kangas nimittäin kutistuu jonkin verran ja parin pesun jälkeen alla olevassa kuvassa niin hienosti istunut päällinen kinnaa kulmista nyt aika harmillisesti...



Tällä hetkellä projektina on työstää tästä samasta kankaasta pestävä irtopäälinen kulmasohvaamme. Tiedustelin sisustusliikkeistä mitä irtopäällisen teettäminen maksaisi ja totesin, että yritän ensin itse. Aika kallista nimittäin tuo teettäminen ja sohvakin olisi pitänyt toimittaa liikkeeseen. Ostin kangasta päällistä varten 10 metriä ja hankin tyynyihin ja runko-osaan vetoketjut. Työ on vasta alussa mutta toistaiseksi näyttää hyvältä. Toivottavasti pääsen esittelemään uudistunutta sohvaamme mahdollisimman pian tänne. Wish me luck!!

Muuttotohinoita ja maalaushommia

Onpa vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Siihen on tosin hyvä syy, lähestyvä muutto! Löysimme aivan ihanan asunnon ja kaikki liikenevä ylimääräinen aika on mennyt muuttoa valmistellessa, tavaroita pakatessa ja sisustusta suunnitellessa. Teimme asunnolla myös pientä remonttia, mm. maalasimme seiniä ja kunnostimme jo kerran maalatut puiset kirjahyllyt. Nyt kun sisustusasiat ovat niin pinnalla, taidan postailla jatkossa siihenkin liittyviä juttuja tänne blogiin.

Ystävämme tekivät pientä pintaremonttia omassa kodissaan ja löysivät aivan täydellisen harmaan sävyn seinälleen. Kyseessä on Tikkurilan sävy "Laasti" ja sävy on juuri oikea, ei siis taita vihreään, siniseen tai violettiin. Maalasimme sillä sävyllä olohuoneesta pitkän seinän, josta on ovet kahteen kylpyhuoneeseen ja kahteen makuuhuoneeseen. Seinällä olevat valkoiset ovenkarmit, valokatkaisimet ja pistokerasiat korostuvat nyt nätisti, samoin kuin sille tulevat valkoiset huonekalut. Maalasimme samalla sävyllä myös makuuhuoneen päätyseinän, jotta aiemmin blogissa esittelemäni ryijy istuisi sille paremmin. Listojen teippaukset menivät nappiin ja rajaimella syntyivät ammattimaiset puolen sentin rajat kattoon. Kiitokset vain isipapalle upeasti onnistuneesta maalauspäivästä :)



Mieheni mummolasta saadut täyspuiset kirjahyllyt ovat meille rakkaat huonekalut. Ne olivat alunperun tummanruskeat ja maalasimme ne valkoisiksi muuttaessamme nykyiseen asuntoomme. Silloin tuli valittua maalin sävyksi se maalarinvalkoinen, joka itseasiassa ei ole valkoinen lainkaan vaan jotain keltaiseen/harmaaseen vivahtavaa. Nyt valitsin maalarinvalkoisen sijaan sävyn nimeltä listavalkoinen. Sitä löytyy puolihimmeänä Helmi- sisustusmaalina myös valmiiksi sävytettynä, mikäpä sen helpompaa siis. Nyt kirjahyllyt ovat ihanan raikkaan sävyiset. Maalaushommat vielä jatkuvat ainakin vauvan huoneen vaatekaapin ovien maalauksella.



Kuvassa näkyy myös asunnon tumma merbau- parketti. Sen kanssa on riittänyt pähkäilemistä, punertavan tummaa lattiaa kun en ehkä itse olisi valinnut kotiini. Selvittelimmekin pitkään isännöistijältä ja tekniseltä asiantuntijalta jos sinänsä hyväkuntoisen lattian päälle olisi voinut esimerkiksi asentaa vaalean laminaatin. Haaveilin vaaleasta, melkein valkoisesta lattiasta pitkään. Se ei kuitenkaan onnistunut sillä kahden uivan lattimateriaalin asennus päällekkäin ei ole suosisteltavaa mahdollisen kopinan takia. Parketin purkamiseen ei haluttu lähteä sillä kukapa sademetsää kahdesti haluaisi kaataa... ;) Mutta nyt kun ollaan parkettia katseltu jo hetki, alkaa se yllättäen tuntua omalta. Onhan se kuitenkin laadukas ja hyvin kestävä materiaali. Jos muuten sisistuksessa käytetään valkoista ja harmaata, tuo lattia kokonaisuuteen kivaa lämpöä ja rytmiä. Muuten asunnosta olisi voinut tulla liian valkoinen ja ehkä vähän tylsäkin. Miehen kanssa myös naureskeltiin, että viiden vuoden päästä parketti menee joka tapauksessa vaihtoon kun tyttäremme kasvanut ja hänen leikkinsä jättäneet lattiaan jälkensä. Eli nykyisellä lattialla mennään toistaiseksi!

torstai 30. elokuuta 2012

Vauvafarkut

Inspiraatio näiden farkkujen tekemiseen syntyi monen tekijän summana. Oltiin yksi tuulinen kesäpäivä kävelemässä ystäväni kanssa rantsussa ja pohdimme miten saisi tehtyä edullisesti vauvalle housuja. Tulimme siihen lopputulokseen, että jos kaava on tarpeeksi yksinkertainen, pehmeällä farkkukankaalla, resorinpätkällä ja tavallisella ompelukoneella pitäisi päästä aika pitkälle.

Kaava syntyi olemassa olevista housuista, joissa siis etukappale ja takakappale ovat samankokoiset. Olen tykännyt niistä housuista, kun ne ovat kivat lököttävät ja rennot. Pehmeä farkkukangas ja resori löytyivät Eurokankaasta.

Jotain hauskaa piti housuihin keksiä ja niinpä syntyi idea polvisuojista ja "peppusydämestä". Silitin ne liimaharsolla farkkukankaaseen ja applikoin tiheällä siksakilla mustalla langalla.


Idea vuorista syntyi Ottobren 06/2011 numerosta, jossa oli malli vauvan vuorillisille syyshousuille. Vuorikangas on niin ikään Eurokankaasta, alun perin mekkokankaaksi ostettu.


Vuorilliset housut ovat siistit, sillä kaikki saumanvarat ovat housujen sisällä ja periaatteessa housuja voi pitää kummin päin vain. Tänään oltiin ensimmäistä kertaa housuja ulkoiluttamassa ja istuivat kyllä kivasti! Niiden parina oli vaaleanpunaiset Converset ja voi kun oli citymimmi tyylikkäänä!


maanantai 20. elokuuta 2012

Enkeli Kajsan kaavoilla

Rakkaalle ystävälleni syntyi suloinen tyttövauva vajaa viikko sitten ja idea sopivasta viemisestä tuli Kajsan iloiset tilkut- kirjasta.

Kirjassa oli puutarhaenkeli ja erilaisia jouluenkeleitä. Sovelsin samaa mallia ja tein tällaisen tyttömäisen suojelusenkelin. Kangasvalinta oli selvä sillä samantapaista vaaleanpunaista pallokuosia on pienokaisen huoneessa. Kajsan ideat ovat ihanan leikkisiä, väistämättä tulee hyvälle tuulelle!


Hernepussit

Puuh, onpa ollut taas vilskettä viime viikko! Mutta vihdoin ehtdin istahtamaan koneelle ja bloggailemaan. Kummitytölläni oli nimipäivä viikko sitten ja halusin tehdä hänelle jotain nimeen liittyvää. Hernepussit ovat aika klassikoita päiväkotimaailmassa ja ovat olleet suosittuja myös blogimaailmassa. Esimerkiksi Helinän talossa- blogissa oli mielestäni kiva toteutus.

Tässä työstämiäni hernepusseja pinossa:


Halusin tehdä pusseista kaksipuoleiset siten että toiselle puolelle tulee numerot ja toiselle puolelle etunimen kirjaimet. Kokonaisilmeestä tuli kiva kun toisella puolella oli valkoinen kangas värillisellä numerolla ja toisella puolella värillinen kangas valkoisella kirjaimella. Käytin applikoinnissa vanhaa luottoniksiäni, napinläven sivuommelta. NUmeroiden ja kirjaimien kaavat tein lennossa kankaita leikellessä.



Hernepusseista tuli aika kivat mielestäni! Tein samalla myös toiselle vauvakaverille samanlaiset ja työn alla on vielä omalle tytölleni vastaavat pussit. Kuten monessa muussakin tilkkutyössä, hauskoin työosuus oli kankaiden mallailu ja yhdistely :)


maanantai 13. elokuuta 2012

Puiset säilytyslokerot

Kirjoittelin joku aika sitten ideastani askarrella puisia säilytyslokeroita vauvan pikkuisia leluja ja muistoesineitä varten. Maalasin lokerot Plus Color- maaleilla ja liimasin niiden takaseinään Fiskarsista ostamiani käsintehtyjä papereita. Valmiista asetelmasta tuli aika herttainen ja piristää nyt muuten valkoista lastenhuoneen seinää.


Maalasin lokeroiden ulkoseinät valkoisella maalilla kahdesti. Kuivumisessa meni noin vuorokausi. Plus Color maaleja saa askarteluliikkeistä. Niiden rakenne oli melko paksua ja levittämisessä sai olla tarkkana jos halusi saada tasaisen lopputuloksen. Lokeroiden sisäseinät maalasin värillisillä maaleilla kertaalleen. Hieman värikerroksen alta kuultaa läpi puun syyt, mutta se tuo toisaalta kivaa eloa väripintaan. Kiinnitin lokerot seinän karhuteipillä ja nauloilla. Ne ovat hyvin kevyitä, joten ruuveja ei onneksi tarvittu.


Kunniapaikalle siniseen lokeroon pääsi aiemmin keväällä virkkaamani norsu. Täytyisipä noista amigurumeistakin kirjoitella tänne blogiin erikseen...


Maaleja jäi yllin kyllin yli joten askartelin vielä Sinellistä ostetusta pahvikirjaimesta koristeen lokeron päälle. Vaaleanpunainen pilkkupaperi on lahjapaperia, se on liimattu kirjaimeen Prittin teholiimalla. Vieressä on posliininen norsu, joka oli lapsuusajan rakkaimpia aarteitani.


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Tilkkutalo Kajsan kaavoilla

Anopin kanssa ollaan kierrelty tänä kesänä niin ihania käsityöpaikkoja! Muutama viikko sitten hän tutustutti minut Bockin käsityö- ja designtavarataloon. Se sijaitsee Helsingissä senaatintorin laidalla cafe Engelin kanssa samassa korttelissa. Liike koostuu muistaakseni seitsemästä huoneesta, joissa on myynnissä käsitöitä alan kotimaisilta pienyrittäjiltä.

Bockin käsityö ja designtavaratalo

Siellä oli myynnissä mm. Sykon sympaattisia tilkkutöitä. Valmiiden töiden sijaan päädyin ostamaan Sykon perustajan Kajsan esikoiskirjan "Kajsan iloiset tilkut". Kajsan tarina kuulosti tutulta; hänellekin oli herännyt into luovuutta ja käsitöitä kohtaan tultuaan äidiksi. Kirjassa oli runsaasti ohjeita ja kaavoja erilaisten tilkkutöiden tekemiseen. Ohjeet oli ryhmitelty kätevästi vuodenajoittain. Vaikeinta oli päättää mistä aloittaa! Onneksi tilkkuja minulla oli jo yllin kyllin :)

Kajsan iloiset tilkut- kirjan tiedot






Lopulta päätin aloittaa oheisesta talo- koristeesta, tein sen lahjaksi ystäväpariskunnalle. Ohjeet olivat selkeät eikä yllätyksiä tullut matkan varrella. Tilkkujen lisäksi tarvittiin materiaaleiksi nappi, liimaharsoa, vanua, ripustuslekki sekä konekirjontalankaa. 

Kajsan töissä käytetään paljon vapaata konekirjailua, johon tarvitaan erillinen paininjalka. Sellaista minulla ei vielä ole, mutta ehkä jossain välissä hankin. Olisi hauska opetella kirjomaan kaunokirjoitusta Kajsan ohjeiden mukaisesti. Tätä taloa tehdessäni kuitenkin vielä pärjäsin tavallisella paininjalalla.


ps. Tee-se-itse hengessä pakko vielä hehkuttaa kesän kukkasatoa; tämäkin kimppu on koottu kävelylenkin varrelta löytyneistä kukista alle 5 km säteellä Helsingin keskustasta.





torstai 2. elokuuta 2012

Designherkkuja Lasipalatsilla

Aivan huikean herkullinen torimeininki Lasipalatsin aukiolla tämän viikon (2.8.-6.8.). Homma oli karata käsistä kun joka pöydällä oli jokin hieno innovatiivinen tuote, jonka hankinnan olisin helposti saanut perusteltua itselleni.

Lasipalatsi Design Markets

Lopulta päädyin ostamaan 3 ihanaa juttua, joista paljastan vain yhden sillä loput kaksi ostin lahjaksi ;) En voinut vastustaa alla olevaa Uniqecon mustavalkoista perhosranneketta, joka oli valmistettu vanhasta vyöstä ja nahanpalasesta. Ihana hemmotella välillä itseä ja samalla tukea hienoa suomalaista käsityötä!

Uniqecon perhosranneke






tiistai 31. heinäkuuta 2012

Sisustukseen sopiva leikkimatto?

Vauvan leluissa ja tarvikkeissa piilee aina se sama ongelma: Onko olemassa sellaisia leluja jotka samanaikaisesti sopivat sisustukseen ja kuitenkin ovat niin räikeitä että viihdyttävät vauvaa? Itse vietin tunteja netissä selaten sopivia leikkimattoja. Käytin googlen kuvahakua ja yritin metsästää sellaista joka miellyttäisi myös omaa silmää. Mietin, että kunpa osaisin tehdä sellaisen itse ja löytäisin jostain materiaalit sen rakentamiseen. Lopulta luovutin ja tilasin lastentarvikkeiden verkkokaupasta sellaisen kirkkaan värisen maton, jossa oli kaksi kaarta ja paljon ervärisiä roikkuvia leluja.

Leikkimatto todella oli värikäs, ehkä jopa vauvallekin liian räikeä. Siinä oli suuri rapiseva myrkynvihreä mato, jolla oli isot silmät. Netistä tilatut tuotteet harvoin vastaavat täysin sitä mielikuvaa mikä niitä syntyy ruudun välityksellä, mutta olisi ehkä pitänyt harkita ostosta vielä tarkemmin. Kerran vauva alkoi itkemään kun katsoi matoa silmiin (tai ainakin kuvittelin niin) ja silloin annoin itselleni luvan tehdä pieniä uudistuksia. Pakko myöntää, että lopulta päädyin rakentamaan leikkimaton alusta asti uudestaan... Jaan nyt tässä havaintoni siitä, minkälaisista osista nämä leikkimatot oikein koostuvat, jos joku haluaa yrittää samaa temppua ilman että tarvitsee hajottaa ja uudelleenrakentaa valmista mattoa ;)


Leikkimaton kaaret ovat kovaa muoviputkea, joka on päällystetty vaahtomuovilla ja kankaalla. Periaatteessa kaariksi toimivat melkein mitkä tahansa jäykät mutta hieman taipuisat muoviputket. Leikkimatto voi olla neliön tai ympyrän muotoinen ja se pingoittuu muotoonsa kun kaksi putkea kiinnitetään sen kulmiin. Mietin itsekin miten ihmeessä putket voivat pysyä muodossaan mutta tuo pingoitussysteemi on oikeasti todella nerokas ja tekee rakenteesta tukevan. Tässä leikkimatossa on kulmissa muoviset soljet, joiden toinen pää on maton alla kulmassa ja toinen putken päässä. Kaaret vain siis nipsautetaan paikalleen kulmiin, jolloin matto on helppo koota ja kasata uudelleen. Alunperin putket oli päällystetty monivärisellä kankaalla, mutta päällystin ne uudelleen valkoisella paksulla puuvillakankaalla, jotta lelut erottuvat taustasta paremmin. Tein putkiin liikutettavat lenksut, joihin lelut voi kiinnittää.


Varsinaisen leikkimaton rakensin tilkuista hyödyntäen eri tuntuisia materiaaleja. Tilkkuina olivat valkoinen paksu puuvillakangas, vihreä pellavakangas, vaaleanpunainen ja keltainen collegekangas sekä pinkki samettikangas. Applikoin erilaisia kuvioita tilkkuihin hyödyntämällä ompelukoneen napinläven sivusauman ommelta. Tuo on varsin näppärä konsti tehdä kuvioita ja lopputuloksesta tulee siisti ja kestävä.

Leikkimaton alapuoli on paksua puuvillakangasta ja välissä on pehmusteena vanha kylpypyyhe. Sain tehtyä reunat siistiksi siten, että käänsin pohjakankaasta tilkkukankaan päälle päärmeen ja ompelin sen suoralla tikkauksella kokoon siten että pehmuste jäi sinne väliin. Lisäksi tein samoista kankaista vauvalle kaarevan tyynyn, jolla hän voi harjoitella mahallaan olemista.

Leikkimatto on ilostuttanut meitä nyt jo useamman viikon. On kivaa kun vauva viihtyy siinä eikä kirkkaista väreistä huolimatta se täysin riitele muun sisustuksen kanssa. Kannatti nähdä vaivaa!

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kesäreissu Fiskarsin maisemiin

Fiskars oli kyllä vierailemisen arvoinen paikka. Päivä oli tosi helteinen, mutta hyvin pärjättiin vauvankin kanssa kun oli vettä mukana ja sopivan rento meininki. Yllätyimme koko porukka miten kaunis ja ainutlaatuinen luonto Fiskarsin ruukin laitamilla on. Siellä kasvoi mitä erilaisimpia puita ja ruukin halki virtaavan kosken varrella oli ihanan vehreää.



Fiskarin ruukin läpi kulkevan kadun varrella oli paljon pieniä käsityöputiikkeja sekä Iittalan ja Fiskarsin tehtaanmyymälä. Pajakylässä oli näyttelytila, lisää käsityö- ja vaateliikkeitä sekä Paperitalo. Ajattelin, että sieltä voisin löytää sopivia käsintehtyjä papereita suunnittelemaani hyllylokerikkoa varten.



Paperitalossa oli tekemisen meininki. Talon toinen puoli oli varattu paperinvalmistukselle ja toisella puolella toimi viehättävä myymälä. Siellä ei myyty kuviollista paperia; varsinaisista paperivalikoimista löytyi vain vanhoista lumppukankaista valmistettua yksiväristä paperia. Se oli paksua, rouheaa ja värikästä, juuri sellaista perinteistä itse valmistettua paperia. Lisäksi siellä oli myynnissä mm. vanhoista kirjoista valmistettuja seinäkelloja, itse nidottuja muistikirjoja, kortteja sekä paperinaruja.


Ostin lopulta pinon erivärisiä lumppupapereita sekä paperinarua. Lumppupaperi ei varsinaisesti sovi lokerohyllyn päällystämiseen, mutta siitä on kiva valmistaa kortteja ja sen sellaista. Ostin myös paperinarua, mutta en ole vielä keksinyt mitä siitä voisi tehdä.


Reissun päätteeksi söimme piknikeväitä leikkipuistossa ja kävimme täydentämässä astiastoamme Iittalan tehtaanmyymälässä. Oli kiva päivä, suosittelen!

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Idea puisista säilytyslokeroista

Vietimme kesäpäivää reilu viikko sitten Hangossa ja vierailimme siellä paikallisessa Käsityöläisten puodissa. Anoppini kanssa ihastelimme puodin tuotteita ja tajusimme, ettemme kummatkaan ole koskaan käyneet Fiskarsissa. Siellähän vasta niitä käsityöpuoteja riittäisi. Huomenna meillä on vuorossa reissu Fiskarsiin ja olen aivan innoissani!

Etsin tietoja etukäteen paikallisista käsityöpuodeista ja törmäsin Paperitalo- nimiseen liikkeeseen. Täydellistä! Olinkin miettinyt, mistä saisi kivoja papereita lokerohyllykön sisustamiseen. Tilasin aikaisemmin tällä viikolla puiset lokerot ja maalit askarteluliikkeestä ja niihin pitäisi siis löytää sopivia papereita. Ajattelin samoilla papereilla päällystää myös kenkälaatikoita muuta säilytystä varten.

Paperilla päällystettävät puulaatikot

Kuva lainattu yllä olevalta sivustolta:



Kirjoittelen siis viikonlopun jälkeen reportaasia Fiskarsista ja mitä sieltä tarttui matkaan!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vihkiryijy

Kävimme viikonlopuna kyläilemässä isovanhemmillani. Tuntui taas kuin olisi palannut alkujuurilleen, isoäidin hellan ja patojen ääreen. Isoäiti on melkoinen nainen. He asuvat edelleen isoisän kanssa omakotitalossa, herkuttelevat omasta maasta poimituilla kauden vihanneksilla ja keskittyvät ihanan arkisiin asioihin kuten halkojen pinoamiseen, kasvimaan hoitoon ja tietysti käsitöihin.

Saimme mieheni kanssa isoäidiltä ja isoisältä häälahjaksi vihkiryijyn mennessämme naimisiin. Ryijy oli alunperin tehty äidin 50-vuotispäivän kunniaksi ja idea sen käyttämisestä vihkiryijynä syntyi yhteistuumin. Seisoimme vihkimisen ajan ryijyn päällä ja häiden jälkeen se ripustettiin kotimme seinälle. Vihkiryijy oli melko vieras asia vielä silloin pari vuotta sitten suurimmalle osalle häävieraista. Sen jälkeen on tullut bongattua juttuja vihkiryijyistä paristakin lehdestä. Ehkä ne ovat pikkuhiljaa taas yleistymässä kun ryijyt mutenkin tuntuvan olevan muodissa. Niiden ei tosiaan tarvitse olla ruskeankirjavia valtavan kokoisia laitoksia, vaan löytyy myös tosi kivoja raikkaita ja moderneja ryijymalleja.




Tämä meidän ryijy on Toini Nyströmin 30-luvulla suunnittelma Meri. Laitoimme ryijyn myötä makuuhuoneen sisustusta uusiksi verhoilla, tapetilla ja sisustustyynyillä. Nyt ryijy istuu asuntoomme kuin se olisi aina ollut meillä. Pidän sen sinikirjavasta sävymaailmasta ja merellisestä tunnelmasta. Lisäksi se muistuttaa minua isoäidistä ja hänen sitkeydestään. Tuollaisen ryijyn tekeminen on nimittäin kovaa työtä ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Isoissa ryijyissä yksittäin solmittavia tupsuja voi olla yli 10 000!

Artikkeli vihkiryijystä