Viime viikolla kaikki joulu- ja talvikoristeet saivat kyytiä ja huomasin heti kaipaavani kotiin värejä ja viitteitä keväästä. Olin jo marssimassa tulppaaniostoksille, mutta mieheni lapsuudenystävä luki ilmeisesti ajatukseni ja toi keskiviikkona tuliaisiksi ison kimpun keltaisia ruusuja. Kankaidenhakureissulta matkaan tarttui keltainen tyyny.
Joulun ajan eteisessä majaillut hyasintti tiputti kukkansa pari päivää sitten, mutta vielä ei mielestäni ole aika heittää sitä pois. Keltainen nauha tuo jatko-aikaa.
Muuton yhteydessä sovimme miehen kanssa, että kirjat saavat näkyä sisustuksessa vaikka pitkään tekikin mieli hankkia ovelliset kirjahyllyt. Järjestimme olohuoneen puolelle pieneen kirjahyllyyn ns. käyttökirjat aiheittain värijärjestykseen. Kivasti tuovat nekin piristystä ja väriä.
Pikkuneitikin pitää keltaisesta. Vauvaystävältä lahjaksi saatu keltainen kirahvi (tai sen vetonaru) on suurinpiirtein parasta mitä hän tietää.
Napattuani kuvan huomasin, että hänen isovarpaansa oli pystyssä... Samantien tulvahti muisto mieleen siitä yöstä, jolloin hän syntyi. Mies oli kylvettänyt tytön ja siinä ihmettelimme toista ja pientä perhettämme. Katsoin hänen pyöreäpäisiä kippuravarpaitaan ja tajusin että ne ovat aivan samanlaiset kuin minulla. Että minusta ja miehestä tuo pieni olento on lähtöisin, hän on ikuisesti osa meitä ja me häntä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun löysit blogiini. Jätä terveiset vierailustasi!