Töihinpaluumekko

Ylihuomenna meillä alkaa erilainen arki kun itse aloitan äitiysloman jälkeen työt ja mies jää kotiin. Odotan jo ihan innolla töitä ja on ollut kiva valmistautua pikkuhiljaa muutokseen tässä kesäloman tiimellyksessä. Siivosin mm. vaatekaapin ja järjestelin paraatipaikalle hellemekkojen ja lökäshortsien tilalle jakut, suorat housut ja siistit paidat. Siivousoperaatiosta inspiroituneena päätin ommella itselleni mekon jo jonkin aikaa kangaskaapissa majailleesta italialaisesta paitakankaasta. Se löytyi keväällä Eurokankaasta. Kävin ostamassa lisäksi vuorikangasta ja satiinivinonauhaa kanttaukseen. Kaavat otin viime joulun Suuri Käsityö- lehdestä, jossa oli sellaisen muuntautumiskykyisen tunikamekon kaava.

 

 

Alkuperäisessä mallissa laskokset olisivat tulleet ulospäin eikä reunoissa olisi käytetty kanttausta. Myös hihat olivat erilaiset, sellaiset pitkät ja tampilla rypytetyt. Halusin tehdä lyhythihaisen, ettei se olisi jakun alla liian kuuma. Rypytysten pohjien omelun jälkeen myös päätin vaihtaa ne sisäänpäin, onneksi kangas oli samanlainen ikealta ja nurjalta puolelta :) 

 

 



 Väljän mallin takia ei tarvinnut huolehtia kuin olkasauman istuvuudesta ja se tulikin ommeltua pariin kertaan uudelleen. Selkäpuolelle tein pienen halkion kun se vuorikankaan takia oli helppoa. Mekon ilmettä voi helposti muuttaa erilaisilla vöillä. Tässä sovituskuvassa on leveä pellavakankaasta tehty vyö rusetilla, ja hieman juhlavamman ilmeen saa jos käyttää vyötäröllä tummansinistä satininauhaa. Sattumalta eräs New Yorkista ostettu jakku sopi täydellisesti mekkoon. Huippua, koska tätä jakkua ei ole tullut muuten käytettyä juuri ollenkaan.

Grillikatoksen istuinpehmusteet

Kesä se vain jatkuu ja aurinko hellii taas hieman tuulisemman viikon jälkeen. Mökki- ja mummolareissut ovat pitäneet sopivan kiireisenä meidän perheen ja on ollut ihana nauttia kesäisestä ruuanlaitosta, maalla puuhastelusta ja oleilusta.

Sukulaisten mökille oli poikkeuksellisen kiva mennä kun kassissa oli saajalle varmasti mieluinen tuliainen; uudet istuinpehmusteet vastavalmistuneeseen grillikatokseen. Kävimme etukäteen valistemassa Eurokankaasta ulkokalusteisiin tarkoitettua kosteus- ja homesuojattua jämäkkää kangasta. Vaahtomuovipatjat on leikattu mittojen mukaan Etolassa.

 

 

Ompelin pehmusteiden pitkille sivuille tarranauhat, joista pehmusteen saa laitettua sisään. Pehmusteiden toinen puoli on yksiväristä harmaata ja toinen puoli raidallista ja sävyt toistavat kivasti grillikatoksessa käytettyjä liuskekivimateriaaleja. Maisemat katoksesta järvelle ja metsään ovat aivan huikeat, kyllä siellä kelpasi grillailla ja istua iltaa :)

 

Sininen mekko ja oivalluksia ompelun ilosta

On vierähtänyt jo melkoinen tovi siitä kun viimeksi surauttelin tytölle uusia vaatteita. Ollaan innoissamme järjestetty tytön ja miehen synttäreitä, oltu mökkeilemässä ja muuten vaan vietetty ulkoilmaelämää. Olen rauhassa odotellut ompeluinspiraation paluuta ja toivottavasti se tästä taas lähtee :)

Oivalsin, että ompelun ilo tulee minulla useasti siitä, että keksin jonkun tuunausidean ja vähän suurinpiirtein sitten sommittelen kankaita ja lennosta kehittelen työtä. Pilkuntarkka ohjeiden seuraaminen joskus tekee ompelusta liian suorittavaa. Niinpä otin jo pitkään kangaslaatikossa marinoituneen sinisen trikoon ja lähdin leikkelemään kankaita tietämättä minkälaisen vaatteen lopulta saan aikaiseksi.

Mekon pohjana on Ottobren White Rabbit T-paita 1/2011. Idea eturöyhelöstä ja valenappilistasta tuli muistaakseni lehdestä 1/2012, jossa oli samantapainen toteutettu isomman tytön hihattomaan mekkoon. Paidan helmaan ompelin alalangaksi puolattavalla kuminauhalla rypytetyn kappaleen. Hihoja on vähän levennetty ja hihansuihin lisätty kuminauhat. Pääntielle ei löytynyt sopivaa resoria, joten tein sen samasta kankaasta ja jätin taakse aukon, jotta venyy tarpeeksi pään yli puettaessa. Kiva yksityiskohta sekin.

Ja vitsit miten onnellinen olin lopputuloksesta!! Tältä sen ompeluilon kuuluu tuntua :) Ja heti seuraavana iltana näpyttelin tilauksen Käpyselle ;)

Farkkuhaalarit kaksosille

Edellisistä ompeluksista onkin vierähtänyt jo melkein 2 viikkoa, mikä alkuvuoteen verrattuna on jo pitkä aika. Olen suoraan sanottuna kärsinyt pienestä ompeluinnostuksen puutteesta, mutta josko se tästä taas palautuisi. Työtä ovat teettäneet myös tytön 1v synttärit, joiden koristeista ja leipomuksista ajattelin kierjoitella tänne lisää myöhemmin. Nyt kuitenkin itse asiaan eli näihin farkkuhaalareihin!

Ystävälläni on tyttäreni kanssa samana päivänä syntynyt poika. Lapsukaiset ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä pienen ikänsä aikana ja ovat myös kulkeneet kehityksessä hyvin samoja polkuja. Meitä äitejä taas yhdistää monen muun asian lisäksi innostus itse tehtyihin lastenvaatteisiin. Lapsia kutsumme usein vitsillä "kaksosiksi" kun aina tuntuu olevan joku sama vaihe päällä tai uusi juttu opeteltavana. Niinpä päätin tehdä meidän ihanille kaksosille samanlaiset farkkuhaalarit <3 Nyt on jo niin lämmintä, että näillä voi painella hiekkalaatikkoleikkeihin vaikka samantien.

Kangas on hiekanväristä joustavaa ja melko ohutta farkkua Eurokankaan palalaarista. Pojan farkkuhaalarissa on tehosteena limenvihreä puuvillakangas etukappaleen vuorissa, lahkeensuun kääntövaroissa, vetoketjussa ja napeissa. Kaava on Ottobren 1/11 Back to 70's samettihaalarista sovellettu. Lahkeensuun käntövaraan lisäsin puuvillavuoren jolloin housuja voi käyttää nyt käännettynä tai sitten myöhemmin pitkänä. Myös olkaimissa on reilusti kasvunvaraa, nappia siirtämällä saa lisää käyttöikää haalarille. Olkaimissa oli hauskana yksityiskohtana ohjeessa kuminauharypytys, jolloin haalari joustaa esimerkiksi kyykkyyn mentäessä. Etukappaleeseen applikoin pojan etunimen ensimmäisen kirjaimen valkoista puuvillaa ja keltaista college-kangasta hyödyntäen.

Tytön haalariin applikoin ponin. Idea poniin tuli lapsuudestani. Äitini teki minulle ponimerkillä koristellun takin ollessani n. 4-vuotias ja muistan vieläkin sen olleeni todella rakas. Applikaation väsäsin ompelukurssin viimeisillä tunneilla huhtikuun lopussa. Luulen, etten omalla koneella saisi yhtä siistiä lopputulosta, eikä varmasti kärsivällisyys riittäisi kovin moneen tällaiseen piperrykseen... Mutta tämä piperrys oli ihan palkitsevaa tehdä! Ponin silmän mustat osat ovat muuten napit. Farkkuhaalarin etukappale on ollut meillä leikeissä mukana siitä asti kun tyttö ihastui kuvaan. Eli todennäköisesti tästä haalarista tulee mieluisa! Nyt paketointihommiin :)

Tiipii parvekkeelle

Ystäväni löysi tämän loistavan ohjeen ideoidessaan tyttärelleen helppotekoista majaa huoneeseen. Lupasin auttaa tiipiin tekemisessä ja nyt ensimmäinen testiversio on valmis. Tiipiin teko-ohjeet löytyvät Kotivinkin sivuilta. Suosittelen ohjetta lämpimästi, oli selkeä ja yksinkertainen. Vaikka kyllä siinä sai parina iltana jurnuttaa suoraa ommelta ihan riittämiin ;)

Tyttö tykkäsi majasta ihan hirveästi. Mentiin sinne kahdestaan, laitettiin ovet kiinni ja kikatettiin ihan katketaksemme. Tulisi vielä ne vähän lämpimämmät kelit niin voisi mennä ihan sisävaatteissa. Asettelin tiipiin vanhan villapeiton päälle niin se vähän lämmittää.

Ompelin tiipiin hyödyntäen kahta yhden hengen pussilakanaa ja yhtä tuplaleveää lakanaa. Pussilakanoista syntyivät tiipiin ulkopuoli ja vuoripuolelle oviaukon palat. Lakanasta leikkasin vuorin loput palat. Tuskastuin kun en löytänyt mieleistä kangasta mistään kaupasta ja niinpä päätin hyödyntää siihen lakanoita. Nämä heinäkuvioiset pussilakanat on ostettu joskus Hemtexistä ja ollaan pidetty niitä harmittavan vähän. Majaan kuviot sopivat mielestäni täydellisesti ilman sen kummempia kohdistuksia.

Uudistimme viikko sitten parveketta käsittelemällä laudoituksen harmaaksi sävytetyllä kuultavalla puunsuojalla. Oli virhe aloittaa käsittely näin aikaisin kun ulkolämpötilat vaihtelevat ja yöllä on menty jopa pakkaselle. Niinpä kuullotteen kuivuminen kesti viikon purkissa luvatun vuorokauden sijaan. En ole vielä täysin tyytyväinen lopputulokseen sillä vanha kellertävä laudoitus paistaa epätasaisesti kuullotteen läpi. Tehdään toinen käsittely sitten kun on lämpimämpää.
Olin jo epätoivoisena valitsemassa huopamattoa parvekkeelle ja suunnittelemassa laudoituksen purkamista. Tämä vaaleanharmaa sävy on nyt kuivittuaan niin raikas että tällä mennään ainakin tämä kesä.

Tiipiin kepit ovat K-Raudasta ostettuja harjanvarsia. Ne olivat n. 130cm pitkiä ja aivan liian lyhyitä tähän tarkoitukseen. Huomasin jälkeenpäin ohjeesta, että siinä suositeltiin melkein kaksimetrisiä keppejä. Jouduin lyhentämään mallia melkoisesti ja vieläkin saisi lyhentää. Lapsen kannalta tosin se ei ole vielä liian pieni, mutta jos kepit olisivat pidemmät saisi kankaan pingoitettua myös yläosasta suoraksi. Kepit on sidottu toisiinsa keinonahkanarulla, joka on jostain vanhasta vyöstä. Tiipiin sisällä on toistaiseksi vain yksi tyyny. Siinä on päällä isoäidin kangaspuilla kutoma kangas.

Mies on ollut reissussa jo kohta viikon ja päätin piristää itseäni tuttuun tapaan kukkaostoksilla :D Parvekkeelle löytyi hortensiaa ja ruusua. Sisälle ostin neilikkakimpun parilla lehtioksalla. Koivunoksat tarttuivat mukaan aamun vaunulenkiltä, toivottavasti niihin tulisi lehdet pian!

Kettupaita synttäripojalle

Eilen vietettiin ystäviemme lapsen 1-vuotisjuhlia. Emme valitettavasti päässeet paikalle joten lähetin lahjan sankarille etukäteen. Tämä ihana kettutrikoo on odottanut kaapinpohjalla sopivaa käyttökohdetta ja vihdoin se löytyi! Uusimmassa OB:ssakin on käytetty tätä kangasta mekkoon yhdessä turkoosivalkoisen raitakankaan kanssa. Täytyypä kokeilla sitä seuraavaksi :)

Tein paidan raglanhihaisena jostain OB:n bodykaavasta muokkailtuna. Hihat antoivat kivasti särmää paidalle. Ensimmäistä kertaa tein kaula-aukon huolittelulla  ilman nepparia tai vastaavaa avaussysteemiä. Kaula-aukosta tuli ehkä pari senttiä liian iso, mutta parempi näin kuin että olisi pukiessa liian tiukka. Hihansuut ja helmakäänteen ompelin kaksoisneulalla. Huomasin, että huolittelukaitaleen sauma osui etukappaleen puolelle, taas näitä pieniä mutta niin harmittavaisia juttuja!

Pakettiin sujahti mukaan turkoosi ja oranssi ilmapallo, kortti sekä muistitikulla kuvia synttärisankarista.

Norsumekko

Noshin norsukankaasta syntyi tämä mekkonen. Mekon pohjana on raglanhihaisen bodyn kaava, jota päätin hieman muokata lennosta. Tuntui jotenkin hurjalta tehdä raglanhihaista paitaa pelkällä resorihuolittelulla ilman mitään nepparia tai muuta avaustapaa, pukiessa pään yli sitä kaipaa. Idea raglansaumojen koristelusta resorikanttauksin tuli kurssikaverilta ja keksin tehdä kanttauksen toiselle puolelle sekä hiha- että etukappaleeseen. Yhdistin kaitaleet puoleen väliin asti ja lopun saumasta jätin avoimeksi. Rusetti syntyi pääntiehuolittelukaitaleen jatkeista.

 

Mekosta piti tulla alunperin paita, mutta se kaipasi vielä jotain.. Niinpä ompelin helmaan kaksinkertaisen ja hieman rypytetyn kaitaleen raitatrikoota. Hihansuut tein myös hieman eritavalla. Huolittelin reunan saumurilla ja silitin käänteen aika pitkänä. Vasta sen jälkeen ompelin hihan sisäsauman ja huolittelin saumanvaran sileäksi käsin ompelemalla. En siis tikannut käännettä ympäri vaan tsekkaan miten se pysyy muodossaan pelkällä hihan sisäsaumalla. Varsinaista revittelyä ja testailua siis ;)



Tuntui kivalta kun tyttö otti mekon heti omakseen ja ihasteli iloisia norsuja. Mekko istuu hyvin eikä häiritse konttausta. Toivottavasti se myös pitää muotonsa pesuissa sillä tuo norsukangas tuntui jotenkin harvaneuloksiselta, vaikka se suht paksua ja ihanan pehmeää olikin.

 

 



Kirjahyllyjen katoamistemppu ja isoäidin ryijy

Saatiin viikonloppuna yhtäkkinen puuska viimeistellä makuuhuoneessa keskeneräiseksi jäänyttä sisustusta. Tärkeimpänä puuttuvana elementtinä oli isoäitini tekemä vihkiryijy, jonka kiinnittämistä seinään olimme ehtineet pohdiskella jo kohta puoli vuotta. Makuuhuoneen takaseinän maalasimme aikoinaan ryijyä silmällä pitäen harmaaksi, jotta saataisiin se istumaan paremmin seinään. Nyt ryijy on vihdoin kiinnitetty ja se näyttää todella hyvältä! Isoäidin kunniaksi täytyy sanoa, että ryijy ei ole yhtään mummomainen tai synkkä vaan moderni ja raikas. Erityisen hyvin se sopii meidän kotiimme sillä asumme lähellä merta ja juuri näitä sävyjä.

Ryijyn takia muutimme myös vähän sängyn petausta. Aikaisemmin valkoinen päiväpeitto peitti sängyn kokonaan ja päädyssä oli pari pientä koristetyynyä. Nyt päädyssä on jonossa isompia tyynyjä ja päiväpeiton reunaan kääräisin sävyihin sopivan vihreän lakanan. Täytyy katsella miten tämä toimii käytännössä ja muiden kuin näiden valkoisten pussilakanoiden kanssa.

Makuuhuoneen sivuseinällä on liukuovikaapistot, joiden harmaa ylä- ja alaosa ovat samansävyiset kuin päätyseinä. Välitilan maitolasi heijastaa kivasti samaa vihreän sävyä kuin ryijyssä. Stockmannin Hulluilta Päiviltä ostin sunnuntaina ihania ruusuja, joista osa on sulostuttamassa makuuhuonetta yöpöydällä.

Samassa yhteydessä siivosin makuuhuoneessa olevan lipaston, jossa säilytän kankaita ja ompelutarvikkeita. Jo oli aikakin, sillä väriyhdistelmiä ideoidessa ja laatikoita penkoessa ne olivat menneet aika sotkuiseen kuntoon. Saa nähdä kuinka pitkään tämä järjestys säilyy :)

Ja lopuksi vielä yksi muutos makuuhuoneessa eli mieheni mummolasta peräisin olevien kirjahyllyjen tuunaus verhoilla. Hyllyt ovat täyspuuta ja erittäin hyväkuntoiset, olemme ne vain maalanneet valkoisiksi. Uudessa asunnossa ne päätyivät makuuhuoneen oviseinälle. Hyllyt mahtuvat siihen lipaston pariksi juuri ja juuri, mutta mitenkään kauniit ne eivät ole olleet värikkäine ja sekalaisine kirjaröykkiöineen. Ja aamulla aina herätessä se on ollut ensimmäinen näky. Niinpä päätin (miehen vastusteluista huolimatta) testata ideaani peittää kirjanäkymä verhoilla. Eurokankaasta löytyi sattumalta tuplaleveää ja teflonkäsiteltyä puuvillaa, joka mahtui olemattomaan projektibudjettiini :)

Tässä kuva ennen verhoja:

Ja tässä verhojen jälkeen:

Verhot on kiinnitetty kaapin yläreunaan itseliimautuvalla tarranauhalla, jonka vastakappaleen ompelin verhon yläkäänteeseen. Kummallakin puolella on 2,5cm käänteet, samoin alhaalla. Verhot sai silitettyä suhteellisen sileäksi, mutta aivan niin huomaamatonta ratkaisua ei noista saanut kuin olin haaveillut. Kangas mm. on aavistuksen valkoisempaa kuin kaapistojen runko ja reunasta katsottaessa verho on hieman irti hyllystä. Kuvittelin myös verhojen vievän pois pikkuneidin kiinnostusta kirjoja kohtaan...

Turha luulo, äiti :D