Handmade by iilis

Tilasin pari viikkoa sitten kangasmerkkejä, joissa lukee "Handmade by Iilis". Ajattelin, että näitä merkkejä on kiva ommella erityisesti niihin tekeleisiin, jotka annan lahjaksi eteenpäin.

Vihreää matonkudetta oli vuodentakaisesta korinvirkkausoperaatiosta jäänyt yli sen verran, että sain tehtyä siitä tossut myös naapurille. Ensimmäistä kertaa ompelin merkin kylkeen ja siitä tuli kyllä hyvä fIILIS :) Tein tossuista pari numeroa isommat kuin edelliset ja se mahdollisti hifistelyn tuon kantapään takaosan päättelyssä (yksi kierros enemmän kärkiosaan ja kantapäälappuun).

Tämä kude on hieman paksumpaa kuin Snurresta ostamani harmaa. Tossuista tulikin tosi jämäkät, melkein huopatossumaiset.  Koristeeksi nämä tossut saivat valkoiset nauhat. Seuraavaksi teen tossut miehelleni, joka jo kärsimättömänä odottaa vuoroaan... :)

ps. Onpa ärsyttävää kun tekniikka pettää.. Lisäsin tällä viikolla blogini blogilistalle eikä se suostu päivittämään uusimpia kirjoituksia sinne (latausvirhe). Olen yrittänyt metsästää syytä mutta turhaan. Toivottavasti ongelma ratkeaisi itsestään kun keinot alkaa olla lopussa...



Virkatut tossut

Siitä on jo melkein vuosi aikaa kun viimeksi virkkasin jotain trikookuteesta. Sitä on kyllä palkitsevaa työstää kun tulosta tulee niin äkkiä. Sain joululahjaksi mieheni vanhemmilta vuosikerran Ihana- nimistä askartelulehteä ja pari lehden edellistä numeroa. Yhdessä näistä lehdistä oli ohje virkatuista tossuista kuin tilauksesta. Ne olisivat kätevät kun käy kiikuttamassa vauvaa parvekkeelle nukkumaan tai vilvoittelee siellä saunan jälkeen. Eli tuumasta toimeen :)

Kävin ostamassa kilon verran trikookudetta Snurresta. Valitettavasti haluamaani väriä ei ollut valmiiksi kerällä. Edellisestä kerimisoperaatiosta jäi traumat kun lanka oli tuhannen solmussa ja lopulta minä hartiat jumissa ja hermot riekaleina... Snurren myyjällä oli loistava vinkki kerimiseen, ja sen turvin uskalsin kuitenkin lähteä vyyhdin kanssa kotiin. Vyyhdissä olevien niputusnarujen kohdat katsotaan tarkkaan ettei yksikään lanka mene väärään suuntaan. Sitten vyyhti asetetaan tuolin selkänojalle (esim Stokken syöttötuoli oli juuri hyvän kokoinen). Vinkki toimi eikä yhtään solmua syntynyt! Ostin samalla uuden pienemmän virkkuukoukun, 7-kokoa, eli edellytykset oli onnistua...

 

Tossut olivat superhelppo ja nopea tehdä. Yksi tossu syntyi suurinpiirtein kymppiuutisia katsoessa. Ideana oli ensin virkata teräosa ja sen jatkeeksi kantapäälappu, joka pääteltiin muotoonsa kantapään taakse. Lopuksi virkattiin yksi huolittelukierros suuaukon ympärille. Pari kertaa piti purkaa työtä kun ohje oli hieman isommalle jalalle tarkoitettu ja halusin tehdä tossuista istuvat. Koristeeksi ompelin puiset napit, jolloin tossut istuvat jalan lisäksi myös sisustukseen (tärkeää!) :)

Elämäni naisten virkkauksia

Tämä ihana peitto kotiutui aikaa sitten ja nyt vasta muistin bloggailla siitä ja samalla kiittää kaikkia ihanaisia sen virkkaukseen osallistumisesta!

Ennen tyttäreni syntymää vietimme vauvakutsuja ja ystäväni Päivi oli keksinyt hauskan ohjelmanumeron kutsuille. Hänellä oli mukana valkoista ja pinkkiä lankaa, pussillinen virkkuukoukkuja ja ohjeet isoäidin neliöiden tekemiseen. Kaikille annettiin tehtäväksi itse suunnitella ja virkata yksi neliö ja Päivi lupasi koota neliöt peitoksi vauvalle. Päivi opasti virkkaajia, joista osa oli ensikertalaisia. Päivin kanssa viestitetiin että tämä tosiaan on elämäni naisten virkkaama peitto ja siksi sllä on aivan erityinen tunnearvo.

Päivi ompeli peiton taustaksi tuon ihanan mustavalkopinkin kankaan ja peitto sopii nyt myös virallisesti sisustukseen. Kovin monesta lasten tarvikkesta ei voi samaa sanoa ;) Peitto on ollut ahkerassa käytössä leikkimaton jatkeena, vierasvauvojen alustana, kyläilyalustana... Eli kiitos tytöt, kiitos Päivi, aivan ihanan peiton teitte!

Koreja komialla koukulla

Ennen kuin pääsen kirjoittamaan uusista käsityöideoistani, ajattelin aloittaa bloggaamisen aikaisemmista töistä. Siten pääsen myös kirjoittamisessa vauhtiin, pienen vauvan kanssa kun aikaa käsitöille on paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Tämä bloggauskin on aluksi hieman tällaista yksikätistä hommaa, mutta eiköhän se tästä ala rullaamaan!

Ensimmäinen projektini alkoi viime jouluna Oulussa kun olimme kyläilemässä appivanhempieni luona. Olin lukenut Käsityölehdestä sisustuskoreista, joiden virkkauksessa käytetään matonkuteita. Ne vaikuttivat hyvin yksinkertaisilta tehdä ja olivat hauskannäköisiä. Kävimme anopin kanssa ostamassa Oulun Taito shopista vihreää matonkudetta ja paksun virkkuukoukun (koko 9). En siinä vaiheessa muistanut miten tehdään silmukoita tai puolipylväitä tai pylväitä (enkä ole täysin varma termeistä vieläkään) mutta ajattelin yrittää. Sen hokasin, että koreissa käytetään puolipylvästä eli "koukku läpi ja langan kanssa takaisin ja lanka uudelleen molempien silmukoiden läpi".

Ostimme trikoista matonkudetta Taito shopista (http://www.taitoshop.fi/) 3 kiloa ja se sisälsi noin 5 erikokoista vyyhtiä. Ilmeisesti vyyhdit oli värjätty tai muuten pesty kietomisen jälkeen sillä ne olivat aika solmussa. Minulta meni ainakin kaksi iltaa ja automatka Oulusta Helsinkiin vyyhtien selvittämiseen. Selvittamiseen meni varmasti enemmän aikaa kuin itse virkkaamiseen, vaikka tavallaan se oli ihan terapeuttista hommaa. Myöhemmin kesällä löysin tieni Hietalahdenkadun Snurreen (http://www.snurre.fi/) ja siellä myytiin kudetta valmiiksi kerittynä. Fantastista!

Taito shopissa myydään kahdenlaista kudetta, trikookankaista ja kudottua. Trikookankaisessa on jonkin verran paksuuseroja eli paikoin se voi olla todella paksua, paikoin ohutta. Kudottu on tasalaatuisempaa. Trikookuteessa on myös enemmän solmuja. Myöhemmin keväällä kokeilin virkata koreja myös kudotusta kuteesta mutta tuo trikoinen oli jotenkin kivemman tuntuista. Koreihin se sopi hyvin, sillä jälki oli tarpeeksi paksua ja tukevaa. Virkkuukoukku nro 9 taisi olla hieman liian pieni, ehkä nro 10-12 käsialasta riippuen olisi sopivin trikookuteelle.

Korin idea on melko yksinkertainen: Ensin virkataan ympyrä, jonka jälkeen virkkaussuuntaa vaihdetaan ja virkataan korille reunat. Niinkin yksinkertainen temppu kuin suunnan vaihto on siis korin "muotojen" takana :) Käsityölehden ohjeen mukaan virkatessa korin pohjasta tuli hieman kupera, joten muutin sitä hieman. Kuvassa olevan korin halkaisija on 16cm ja reunoissa on yhteensä 40 silmukkaa. Pohjaa virkatessa tein lisäyksiä siten, että ensin pari kierrosta joka silmukkaan tuplat, sen jälkeen tupla joka toiseen parin kierroksen verran, sitten joka kolmanteen jne. kunnes tuo 40 silmukkaa oli täynnä ja pohja järkevän mallinen. Tämä vaati silloin useamman purkamisen ennen kuin sain pohjasta haluamani muotoisen, mutta onneksi tuo on nopea virkata. Kahvat tein siten, että virkkasin toiseksi viimeisellä kierroksellä 8 tavallista silmukkaa irrallisena ja viimeisellä kierroksella koko kierros yhtenäisenä.

Korit ovat nyt lelukoreina kirjahyllyllä, niitä tuli yhteensä 4 pientä ja yksi iso, kudetta jäi vielä ylikin. Pieneen koriin menee kudetta n. 300g. Korien virkkaus oli kivaa puuhaa, mutta kuteiden selvittely melkoisen aikaavievää. Suosittelen siis valmiiksi kerittyä kudetta. Korit on nopea virkata, kun on vauhtiin päässyt, yksi syntyy muutamassa tunnissa telkkaria katsellessa. Ei kuitenkaan kannata ahnehtia, minulla nimittäin viikon intensiivisen virkkaushurmoksen jälkeen oli ranne ja etusormi aivan kipeänä!