Kukkivien puiden aikaan

Ompeluinnostus on edelleen kadoksissa, jossain pihalla... Ollaan tytön kanssa antauduttu täysin kesäsäille, rantaelämälle ja kukkivalle luonnolle. Tänään kuuden tunnin ulkoilujen jälkeen tiesin mitä tarkoittaa sana "ahavoitunut", sellainen ulkoilman ja meriveden kyllästämä, tomuinen ja auringonhajuinen iho. Ompelukset saavat nyt ilmeisesti odottaa sadesäitä, mutta jotta tämä blogi ei aivan tomuttuisi, tässä muutamia kuvia ihanista kukkivista puista. Toivottavasti niistä on iloa teillekin lukijoille <3

 

Ensimmäiset kuvat nappasin isoäidin puutarhasta. Omenankukat olivat juuri auenneet ja pihalla oli huumaava tuoksu. Koivujen vaaleanvihreä oli kauneimmillaan kun vasta-avautunut lehti kimmelsi auringossa valoa läpi kuultaen.

Kun tulimme takasin kotiin isoäidillä vietetyn viikon jälkeen, oli myös oma kerrostalopihamme herännyt henkiin. Muutimme taloon marraskuussa enkä osannut aavistaakaan miten iloinen yllätys pihalla odottaisi kesällä. Pihapiiri on täynnä upeita kukkivia puita, joiden loisto on juuri nyt parhaimmillaan.

Voi olla, että kukat ovat jo viikon päästä lakaistuneet... Siihen asti käymme nuuskuttelemassa ja ihailemassa niitä monta kertaa päivässä :)

Syntymäpäivätunnelmia

Tytön syntymäpäivistä on vierähtänyt jo hetki mutta edelleen muistellaan hauskaa päivää. Tupa oli täynnä vieraita kahdessa kattauksessa, sukulaiset päivällä ja kaverit illalla. Anopin kanssa muodostimme valmistelutiimin, ja niin saatiin pöytä täyteen herkkuja ja koti koristeltua. Täytyy myöntää, että hieman mopo karkasi loppuvaiheessa intoilun puolelle, mutta olivathan nämä ne ensimmäiset synttärit! ;)Loppujen lopuksi tärkeintä oli, että pikkuneiti sai kokea hauskan päivän ja kaikki rakkaansa juhlimaan hänen kanssaan.

 

Synttäreiden teemaksi tuli perhoset, joita väkersimme sokerimassasta elintarvikevärillä sävytettynä  kakun koristeeksi, Kakun päällä on sokerimassaa ja pohjan ostin valmiina kaupasta. Täytteeseen on sekoitettu rahkaa, vaniljasokeria, hedelmäpilttiä kermavaahtoa ja hyydytetty liivatteella kerrosten väliin. Oli muuten todella raikas ja maistuva!

Koristeena meillä oli pöydän päällä Pom Pomeja, joihin ihastuin Esmeraldan blogissa. Ne tehdään siis silkkipapapereista, ensin taitellaan vekeille ja kulmien pyöristyksen jälkeen nostellaan kerrokset pöyhkeäksi kukaksi. Juhlien jälkeen Pom Pomit siirtyivät tytön huoneeseen, en vain raaskinut heittää niitä pois :)

 

Ison ikkunan eteen laitoimme pahvisen lippuviirin tytön nimellä. Toisen ikkunan eteen askartelin Clas Ohlsonin perhosseinäarroista ja silkkipaperista koristeet. Aamulla kuvia räpsiessäni oli muuten todella hurja sumu, mutta puoleen päivään mennessä ilma oli muuttunut aurinkoiseksi. Asutaan aika rannassa, täällä näitä ihmeellisiä sääilmiöitä riittää... Tyttökin oli ihan ihmeissään parvekkeella sumuisista maisemista. Tiipiistä on muodostunut hänelle hauska leikkipaikka, sinne mennään edestakaisin monta kertaa ja jos joku seuraa perässä, tulee kikatus <3

Kakun lisäksi tarjottavana oli savulohi-rapukakkua, poropiirakoita, parsapiirakkaa ja banaanimuffineja. Muffinien kuorrutte oli taivaallista: tuorejuustoa, tomusokeria ja voita. Nams!

Tyttö oli ihana oma itsensä koko päivän, iloinen seuraneiti. Hän sai kivoja ja tarpeellisia lahjoja, palikoita legoja, palapelejä ja kirjoja. Mm. sellaisen laulukirjan, jossa on pianosäestys jokaiselle 50 laululle. Enolta ja enon siipalta hän sai upean lahjan, vanhan lasten kiikkustuolin kunnostettuna ja maalattuna. Henkeäsalpaavan kaunis ja niin mukava istuin pienelle kiikkujalle! Meiltä vanhemmilta hän sai Brion hellan, joka on ollut myös ahkerassa käytössä synttäreiden jälkeen. Itse tehdyt lahjat ovat aina yhtä ihania, kuten tämä ruskea pupu tytön fammulta <3 Päällä oli tietenkin keltainen Peppi-mekko ;)

Iloista vappua!!

Hauskaa vappua kaikille lukijoille!! Täällä vielä toivutaan eilisestä herkuttelusta, tuli syötyä niin että napa paukkui. Alkuruokana oli kevään ensimmäiset parsat voikastikkeessa ja pääruouaksi sai jokainen rakentaa oman herkkuburgerin. Jälkkäriksi dippasimme mansikoita ja vaahtokarkkeja sulatettuun suklaaseen. Ja munkkeja syötiin joka ruokalajin välissä :D Tyttö sai vierailta lahjaksi valtavan Barbababa- ilmapallon ja saippuakuplia puhallettiin jatkuvalla syötöllä aamusta iltaan asti.

Minulla ei ole ollut tapana postailla blogiini ruoka-aiheisia juttuja, mutta tämän munkkivinkin haluan jakaa teille. Tämä tulee ehkä myöhässä tätä vappua ajatellen, mutta ensi vappua varten voi pistää vinkin korvan taakse. Tein nyt kolmannen kerran elämässäni munkkeja. Olen käyttänyt jokaisella kerralla Kinuskikissan ohjetta, kuten monessa muussakin tekemässäni leivonnaisessa. Kahdella edellisellä kerralla munkeista tuli toki hyviä, mutta hieman kovia ja hieman epätasaisia. Selasin kinuskikissalle jätettyjä kommentteja ja niiden avulla tein pieniä tuunauksia ohjeeseen. Ja munkeista tuli loistavia! Niin ilmavia, kevyitä ja täydellisen pyöreitä. Eli tässä lyhyesti sepustusta:

(n 40 pikkumunkkia eli tupla-annos)

Taikina:
150 g voisulaa (vähemmän on enemmän)
5 dl vettä (tekee taikinasta kevyemmän kuin maito)
50g tuorehiivaa
1,75 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
2 munaa
10-12 dl vehnäjauhoja (taikinan pitää olla tosi löysää)

Paistaminen:
700-900 ml rypsiöljyä

Pinnalle:
Erikoishienoa sokeria

Hyvät työohjeet löytyvät Kinuskikissan sivuilta. Poikkeuksena ohjeeseen annoin taikinan kohota 1,5 tuntia. Sauna muuten on hyvä paikka kohottaa koska siellä ei vedä ja on vähän lämpimämpää. Lisäksi en muotoillut munkkeja käsien välissä pyörittelemällä, koska se on tehnyt niistä aiemmin kovia ja epätasaisia. Sen sijaan taputtelin pehmeän taikinan jauhojen avulla paksuksi levyksi ja painelin pienellä lasilla munkit. Annoin sen jälkeen kohota vielä 30 min ja paistoin normaalisti rasvassa rautapadassa. Ja voi taivas miten kuohkeita ja pyöreitä niistä tuli! Lisäksi käytin Siru erikoishienoa sokeria, joka tarttui paremmin munkkeihin kuin tavallinen sokeri. Nams <3

Tabletit neliönmuotoiseen pöytään

Pääsiäinen oli ja meni. Tänä vuonna ei tullut laitettua sen kummemmin pääsiäiskoristeita. Keltaiset tyynynpääliset, ovikranssi ja kukat riittivät kun olimme reissussa melkein koko pääsiäisen. Takaisin tultuamme alkoi keltainen puskea niin vahvasti yli, että päätin hieman muuttaa ilmettä tekstiileillä. Oli myös virkistävää suunnitella ja ommella vaihteeksi sisustustekstiilejä lastenvaatteiden sijaan.

Päädyimme nykyiseen asuntoon muuttaessamme neliönmuotoiseen pöytään. Se on ollut aivan nappivalinta avaraan tilaan, jossa pöydän pääsee kiertämään kauttaaltaan ja se tavallaan toimii kodin sydämenä kaiken touhuamisen keskiössä. Pöytä on Scanwoodin Lokki ja se on kaikessa kiiltävyydessään osoittautunut myös hyvin kestäväksi vaikkakin pyyhkimässä saa olla kokoajan :) Pöytä on kooltaan 120cm x 120 cm, jolloin se on ideaali kuudelle hengelle, erittäin tilava neljälle ja ahdas mutta mahdollinen kahdeksalle. Sopivankokoisia tabletteja ei pöytään löydä kaupasta, sillä ne ovat aina liian leveitä. Niinpä päätin tehdä tällaiset neliönmuotoiset pienet tabletit.

Tablettien materiaalina on harmaa pellavakangas, joka oli jäänyt yli edelliseen asuntoomme teettämästäni keittiön verhosta. Pellavakankaan alla on valkoinen kevyt vahakangas, standardikokoisen pöytäliinan ylijäämäpala. Alapuolella on valkoinen paksu puuvillakangas. Tabletit on ommeltu kolmelta sivulta oikeat puolet vastakkain ja silityksen jälkeen tikattu läheltä reunaa ympäri, jolloin kääntöaukko sulkeutui. Tabletille mahtuu juuri ja juuri lautanen aterimineen ja laseineen tai kahvikuppisetti. Pieni on kaunista ja näin pöyd'n ihanaa kiiltävyyttä jää enemmän näkyviin :)

Pöydän yhdellä sivulla on tytön valtakunta syöttötuoleineen ja suojuksineen. Musta keinonahkainen alusta on Ikean työpöytäosastolta ja on erittäin jämäkkä ja helposti hoidettava alusta sotkuisiin ruokailuhetkiin. Aika monella kaveriperheellä on tällainen samanlainen. Tämän alustan päälle virittelen myös aina ompelukoneen. Taustalla näkyy hieman meidän keittiötä. Lattialla on Pappelinan raidallinen muovimatto, aivan ehdoton keittiöön. Apteekkarin kaappien vieressä on pieni pätkä seinää, joka on naulanreikiä täynnä (rakastan perhevalokuvia...). Keittiön vieressä on eteinen ja ovet kylppäreihin.

Lokki- pöytää miettiessämme meitä huoletti onko pöytä liian pieni kahdeksalle hengelle. Vastaus löytyi vahingossa Ikeasta kun olimme hankkimassa sivupöytää keittiön ikkunan eteen. Se on tyyliltään samanlainen korkeakiiltoinen valkoinen, ei tosin yhtä laadukas mutta kulutuskin on vähäisempää. Koottuamme sivupöydän huomasimme, että se oli millilleen samanlevyinen ja -korkuinen kuin ruokapöytä. Mikä tuuri! Esimerkiksi jouluna sivupöytä oli ruokapöydän vieressä jatkopalana ja näin kahdeksan henkeä mahtui ruokailemaan hyvin. Sivupöydän alla on säilytyslaatikoita ja isoäidiltä saadut Artekin jakkarat 60-luvulta.

Kyllästyminen keltaiseen sai tekemään muutoksia myös eteisessä. Korttikollaasi sai lähteä odottamaan seuraavaa värihuumaa ja tilalle tuli valokuvakehys ja risukranssi. Rauha palasi taas eteiseen. Jotain tuohon kranssiin tai asetelmaan voisi vielä keksiä.. Ideoita?

Värikkäitä postikortteja

Ollaan jo pikkuhiljaa parantumassa flunssasta, mutta en silti itseäni vielä terveeksi luokittelisi. Diagnoosi: Väreihin hullaantunut ja bloggaukseen addiktoitunut perheenäiti. Tähän tautiin tuskin on muuta lääkettä kuin ylihuomenna alkava reissu anoppilaan pois ompelukoneen, digikameran ja läppärin ääreltä. Eli postaillaan nyt ja eletään sitten loppuviikko ihan hissukseen :D

Kun muutimme nykyiseen kotiimme, oli meillä kummallakin mielessä musta-valko-harmaa rauhallinen ja hillitty sistustus. Ensin tulivat värikäskantiset kirjat, sitten ympäri asuntoa levittyvät lelut, sen jälkeen joulunpunainen, sitten kaipuu keltaiseen, sen jälkeen tilanne riistäytyi käsistä ompelukurssilla ja kangasostoksilla ja lopullinen niitti rauhalliselle mustavalkoisuudelle tuli tulppaanikauden alkamisesta. Yritä siinä sitten taistella vastaan ;)

Tässä mielentilassa ryhdyin eilen illalla penkomaan postikorttilaaatikkoamme, sinne oli kertynyt kortteja vino pino viime vuosilta. Yli puolet korteista olivat joulukortteja, mutta mukaan mahtui myös muutamia todellisia helmiä, sekä merkityksensä että kuvansa puolesta. Ja niin syntyi idea eteisen piristämisestä postikorttikollaasilla.

Eteisen seinällä on harmaa sävy (Tikkurilan Laasti). Vessan ja kylppärin ovien väliin on kiinnitetty tauluhylly ja vanha maalattu minilipasto toimii kenkien ja vaatteiden pukeutumisistuimena. Joulun aikaan lipaston päällä oli kynttilälyhty toivottamassa vieraat tervetulleeksi, mutta nyt seinä on näyttänyt tyhjältä. Kokoelma syntyi siis tauluhyllyn päälle. Mukaan mahtui postikortti New Yorkista (lempipaikkani!), kihlajaismatkalta sekä häiden kiitoskortti, jossa on miehen kirjoittama runo. Ikean perhoskortti muistuttaa keväästä ja lammaskortti rakkaasta harrastuksesta sekä ystävästä, jolta sen sain. Kortti on käsintehty Lontoossa Vanessa Bee Designs. Kehyksissä on tytön värikylpyaikaansaannoksia ja mukaan mahtui pari graafista väriläiskää. Kokoelma on niin meidän näköisemme, ja sisältää valtavan määrän tunnetta ja hienoja muistoja :) Ehkä se on siis täydellinen juuri tällaisenaan. Vaikka kävin toki kuolaamassa netissä myös niitä ihania Therese Sennerholtin tekstikortteja ja muita vastaavia, mutta en tiedä kaipaako tuo mitään muuta.

Penkin päälle mallailin isoäitini kutomaa miniräsymattoa. Se on odotellut paikkansa löytymistä jo jonkin aikaa. Ehkäpä se voisi sopia tähän. Toinen vaihtoehto olisi virkata tyynynpäälinen harmaasta trikookuteesta, mutta ajatusta pitänee vielä haudutella..

Ompelukoneen huolto

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt kun ompelukone on alkanut pitää kovempaa ääntä ja sohvan irtopäällisen ommeltuani myös siksakommel on alkanut reistailla. Siksakissa vain osa tikeistä haki alalangan normaalisti ja niin osa tikeistä jäi suoraompeleeksi. Minulla on käytössä Brother- merkkinen ompelukone, jota ostettaessa en vielä osannut aavistaa kuinka paljon sitä tulisin käyttämään...

Ompelukoneen ohjekirjassa on hyviä vinkkejä eri ongelmien ratkomiseen. Ohjekirjassa mainitaan, että ompelukone pitäisi öljytä kerran viikossa mikäli sitä käytetään enemmän kuin tunti päivässä. Juuri niin. Nolottaa myöntää, etten ole kertaakaan öljynnyt konetta sen vuoden aikana kun olen sillä huristellut. Ei ihmekään, että tikki pomppii ja kone pitää ääntä! Niinpä kävin ostamassa ompelukoneöljyä ja ryhdyin hommiin. Otin vanhan pullasudin käyttöön ompelukoneen puhdistusharjana.

Ensimmäisenä puhdistin koneen koneen puolakotelon ja siepparin takaa. Pölyä olikin kertynyt sinne melkoisesti. Lopuksi laitoin oljyä kiinnitysrenkaan alaosaan (kohta A).

Seuraavaksi avasin koneen etupaneelin ja puhdistin nukat harjalla. Yksi vanha langanpätkäkin löytyi ruuvien takaa. Öljyä laitoin ohjekirjan mukaisesti (kohdat B-F).

Lisäksi vaihdoin neulan, sillä ohjekirjan mukaan sekin voi olla syynä hyppytikkeihin. Puhdistin syöttäjän hampaat (kohta G) irroittamalla pistolevyn. Ruuvit (kohta H) sai kierrettyä auki kolikolla.

 

Käytin ompelukonetta täydellä teholla ilman lankoja pari minuuttia, jotta öljy alkaa vaikuttaa. Ohjekirjan mukaan öljyä ei saa laittaa liikaa ettei lanka tai kangas värjäydy. Ensimmäisen koetikin jälkeen luulin laittaneeni öljyä liikaa, mutta langan värjäytyminen loppui ensimmäiset 10cm ommeltuani. Hyppytikkejä tuli muutamia alkuun, mutta sen jälkeen jälki oli taas erinomaista. Selvittiin siis Brotherin kanssa säikähdyksellä! Jatkossa lupaan huoltaa konetta useammin :)

Iloista ystävänpäivää!

Iloiset ystävänpäivätoivotukset blogini lukijoille!

Keltainen piristää

Keltainen on ollut tämän päivän pelastus. Yö meni valvoessa ja pientä sylitellessä joten olo on ollut aika väsynyt.

Viime viikolla kaikki joulu- ja talvikoristeet saivat kyytiä ja huomasin heti kaipaavani kotiin värejä ja viitteitä keväästä. Olin jo marssimassa tulppaaniostoksille, mutta mieheni lapsuudenystävä luki ilmeisesti ajatukseni ja toi keskiviikkona tuliaisiksi ison kimpun keltaisia ruusuja. Kankaidenhakureissulta matkaan tarttui keltainen tyyny.

Joulun ajan eteisessä majaillut hyasintti tiputti kukkansa pari päivää sitten, mutta vielä ei mielestäni ole aika heittää sitä pois. Keltainen nauha tuo jatko-aikaa.

Muuton yhteydessä sovimme miehen kanssa, että kirjat saavat näkyä sisustuksessa vaikka pitkään tekikin mieli hankkia ovelliset kirjahyllyt. Järjestimme olohuoneen puolelle pieneen kirjahyllyyn ns. käyttökirjat aiheittain värijärjestykseen. Kivasti tuovat nekin piristystä ja väriä.

Pikkuneitikin pitää keltaisesta. Vauvaystävältä lahjaksi saatu keltainen kirahvi (tai sen vetonaru) on suurinpiirtein parasta mitä hän tietää.

Napattuani kuvan huomasin, että hänen isovarpaansa oli pystyssä... Samantien tulvahti muisto mieleen siitä yöstä, jolloin hän syntyi. Mies oli kylvettänyt tytön ja siinä ihmettelimme toista ja pientä perhettämme. Katsoin hänen pyöreäpäisiä kippuravarpaitaan ja tajusin että ne ovat aivan samanlaiset kuin minulla. Että minusta ja miehestä tuo pieni olento on lähtöisin, hän on ikuisesti osa meitä ja me häntä..