Kukkivien puiden aikaan

Ompeluinnostus on edelleen kadoksissa, jossain pihalla... Ollaan tytön kanssa antauduttu täysin kesäsäille, rantaelämälle ja kukkivalle luonnolle. Tänään kuuden tunnin ulkoilujen jälkeen tiesin mitä tarkoittaa sana "ahavoitunut", sellainen ulkoilman ja meriveden kyllästämä, tomuinen ja auringonhajuinen iho. Ompelukset saavat nyt ilmeisesti odottaa sadesäitä, mutta jotta tämä blogi ei aivan tomuttuisi, tässä muutamia kuvia ihanista kukkivista puista. Toivottavasti niistä on iloa teillekin lukijoille <3

 

Ensimmäiset kuvat nappasin isoäidin puutarhasta. Omenankukat olivat juuri auenneet ja pihalla oli huumaava tuoksu. Koivujen vaaleanvihreä oli kauneimmillaan kun vasta-avautunut lehti kimmelsi auringossa valoa läpi kuultaen.

Kun tulimme takasin kotiin isoäidillä vietetyn viikon jälkeen, oli myös oma kerrostalopihamme herännyt henkiin. Muutimme taloon marraskuussa enkä osannut aavistaakaan miten iloinen yllätys pihalla odottaisi kesällä. Pihapiiri on täynnä upeita kukkivia puita, joiden loisto on juuri nyt parhaimmillaan.

Voi olla, että kukat ovat jo viikon päästä lakaistuneet... Siihen asti käymme nuuskuttelemassa ja ihailemassa niitä monta kertaa päivässä :)