Töihinpaluumekko

Ylihuomenna meillä alkaa erilainen arki kun itse aloitan äitiysloman jälkeen työt ja mies jää kotiin. Odotan jo ihan innolla töitä ja on ollut kiva valmistautua pikkuhiljaa muutokseen tässä kesäloman tiimellyksessä. Siivosin mm. vaatekaapin ja järjestelin paraatipaikalle hellemekkojen ja lökäshortsien tilalle jakut, suorat housut ja siistit paidat. Siivousoperaatiosta inspiroituneena päätin ommella itselleni mekon jo jonkin aikaa kangaskaapissa majailleesta italialaisesta paitakankaasta. Se löytyi keväällä Eurokankaasta. Kävin ostamassa lisäksi vuorikangasta ja satiinivinonauhaa kanttaukseen. Kaavat otin viime joulun Suuri Käsityö- lehdestä, jossa oli sellaisen muuntautumiskykyisen tunikamekon kaava.

 

 

Alkuperäisessä mallissa laskokset olisivat tulleet ulospäin eikä reunoissa olisi käytetty kanttausta. Myös hihat olivat erilaiset, sellaiset pitkät ja tampilla rypytetyt. Halusin tehdä lyhythihaisen, ettei se olisi jakun alla liian kuuma. Rypytysten pohjien omelun jälkeen myös päätin vaihtaa ne sisäänpäin, onneksi kangas oli samanlainen ikealta ja nurjalta puolelta :) 

 

 



 Väljän mallin takia ei tarvinnut huolehtia kuin olkasauman istuvuudesta ja se tulikin ommeltua pariin kertaan uudelleen. Selkäpuolelle tein pienen halkion kun se vuorikankaan takia oli helppoa. Mekon ilmettä voi helposti muuttaa erilaisilla vöillä. Tässä sovituskuvassa on leveä pellavakankaasta tehty vyö rusetilla, ja hieman juhlavamman ilmeen saa jos käyttää vyötäröllä tummansinistä satininauhaa. Sattumalta eräs New Yorkista ostettu jakku sopi täydellisesti mekkoon. Huippua, koska tätä jakkua ei ole tullut muuten käytettyä juuri ollenkaan.

Grillikatoksen istuinpehmusteet

Kesä se vain jatkuu ja aurinko hellii taas hieman tuulisemman viikon jälkeen. Mökki- ja mummolareissut ovat pitäneet sopivan kiireisenä meidän perheen ja on ollut ihana nauttia kesäisestä ruuanlaitosta, maalla puuhastelusta ja oleilusta.

Sukulaisten mökille oli poikkeuksellisen kiva mennä kun kassissa oli saajalle varmasti mieluinen tuliainen; uudet istuinpehmusteet vastavalmistuneeseen grillikatokseen. Kävimme etukäteen valistemassa Eurokankaasta ulkokalusteisiin tarkoitettua kosteus- ja homesuojattua jämäkkää kangasta. Vaahtomuovipatjat on leikattu mittojen mukaan Etolassa.

 

 

Ompelin pehmusteiden pitkille sivuille tarranauhat, joista pehmusteen saa laitettua sisään. Pehmusteiden toinen puoli on yksiväristä harmaata ja toinen puoli raidallista ja sävyt toistavat kivasti grillikatoksessa käytettyjä liuskekivimateriaaleja. Maisemat katoksesta järvelle ja metsään ovat aivan huikeat, kyllä siellä kelpasi grillailla ja istua iltaa :)

 

Sininen mekko ja oivalluksia ompelun ilosta

On vierähtänyt jo melkoinen tovi siitä kun viimeksi surauttelin tytölle uusia vaatteita. Ollaan innoissamme järjestetty tytön ja miehen synttäreitä, oltu mökkeilemässä ja muuten vaan vietetty ulkoilmaelämää. Olen rauhassa odotellut ompeluinspiraation paluuta ja toivottavasti se tästä taas lähtee :)

Oivalsin, että ompelun ilo tulee minulla useasti siitä, että keksin jonkun tuunausidean ja vähän suurinpiirtein sitten sommittelen kankaita ja lennosta kehittelen työtä. Pilkuntarkka ohjeiden seuraaminen joskus tekee ompelusta liian suorittavaa. Niinpä otin jo pitkään kangaslaatikossa marinoituneen sinisen trikoon ja lähdin leikkelemään kankaita tietämättä minkälaisen vaatteen lopulta saan aikaiseksi.

Mekon pohjana on Ottobren White Rabbit T-paita 1/2011. Idea eturöyhelöstä ja valenappilistasta tuli muistaakseni lehdestä 1/2012, jossa oli samantapainen toteutettu isomman tytön hihattomaan mekkoon. Paidan helmaan ompelin alalangaksi puolattavalla kuminauhalla rypytetyn kappaleen. Hihoja on vähän levennetty ja hihansuihin lisätty kuminauhat. Pääntielle ei löytynyt sopivaa resoria, joten tein sen samasta kankaasta ja jätin taakse aukon, jotta venyy tarpeeksi pään yli puettaessa. Kiva yksityiskohta sekin.

Ja vitsit miten onnellinen olin lopputuloksesta!! Tältä sen ompeluilon kuuluu tuntua :) Ja heti seuraavana iltana näpyttelin tilauksen Käpyselle ;)

Farkkuhaalarit kaksosille

Edellisistä ompeluksista onkin vierähtänyt jo melkein 2 viikkoa, mikä alkuvuoteen verrattuna on jo pitkä aika. Olen suoraan sanottuna kärsinyt pienestä ompeluinnostuksen puutteesta, mutta josko se tästä taas palautuisi. Työtä ovat teettäneet myös tytön 1v synttärit, joiden koristeista ja leipomuksista ajattelin kierjoitella tänne lisää myöhemmin. Nyt kuitenkin itse asiaan eli näihin farkkuhaalareihin!

Ystävälläni on tyttäreni kanssa samana päivänä syntynyt poika. Lapsukaiset ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä pienen ikänsä aikana ja ovat myös kulkeneet kehityksessä hyvin samoja polkuja. Meitä äitejä taas yhdistää monen muun asian lisäksi innostus itse tehtyihin lastenvaatteisiin. Lapsia kutsumme usein vitsillä "kaksosiksi" kun aina tuntuu olevan joku sama vaihe päällä tai uusi juttu opeteltavana. Niinpä päätin tehdä meidän ihanille kaksosille samanlaiset farkkuhaalarit <3 Nyt on jo niin lämmintä, että näillä voi painella hiekkalaatikkoleikkeihin vaikka samantien.

Kangas on hiekanväristä joustavaa ja melko ohutta farkkua Eurokankaan palalaarista. Pojan farkkuhaalarissa on tehosteena limenvihreä puuvillakangas etukappaleen vuorissa, lahkeensuun kääntövaroissa, vetoketjussa ja napeissa. Kaava on Ottobren 1/11 Back to 70's samettihaalarista sovellettu. Lahkeensuun käntövaraan lisäsin puuvillavuoren jolloin housuja voi käyttää nyt käännettynä tai sitten myöhemmin pitkänä. Myös olkaimissa on reilusti kasvunvaraa, nappia siirtämällä saa lisää käyttöikää haalarille. Olkaimissa oli hauskana yksityiskohtana ohjeessa kuminauharypytys, jolloin haalari joustaa esimerkiksi kyykkyyn mentäessä. Etukappaleeseen applikoin pojan etunimen ensimmäisen kirjaimen valkoista puuvillaa ja keltaista college-kangasta hyödyntäen.

Tytön haalariin applikoin ponin. Idea poniin tuli lapsuudestani. Äitini teki minulle ponimerkillä koristellun takin ollessani n. 4-vuotias ja muistan vieläkin sen olleeni todella rakas. Applikaation väsäsin ompelukurssin viimeisillä tunneilla huhtikuun lopussa. Luulen, etten omalla koneella saisi yhtä siistiä lopputulosta, eikä varmasti kärsivällisyys riittäisi kovin moneen tällaiseen piperrykseen... Mutta tämä piperrys oli ihan palkitsevaa tehdä! Ponin silmän mustat osat ovat muuten napit. Farkkuhaalarin etukappale on ollut meillä leikeissä mukana siitä asti kun tyttö ihastui kuvaan. Eli todennäköisesti tästä haalarista tulee mieluisa! Nyt paketointihommiin :)

Kettupaita synttäripojalle

Eilen vietettiin ystäviemme lapsen 1-vuotisjuhlia. Emme valitettavasti päässeet paikalle joten lähetin lahjan sankarille etukäteen. Tämä ihana kettutrikoo on odottanut kaapinpohjalla sopivaa käyttökohdetta ja vihdoin se löytyi! Uusimmassa OB:ssakin on käytetty tätä kangasta mekkoon yhdessä turkoosivalkoisen raitakankaan kanssa. Täytyypä kokeilla sitä seuraavaksi :)

Tein paidan raglanhihaisena jostain OB:n bodykaavasta muokkailtuna. Hihat antoivat kivasti särmää paidalle. Ensimmäistä kertaa tein kaula-aukon huolittelulla  ilman nepparia tai vastaavaa avaussysteemiä. Kaula-aukosta tuli ehkä pari senttiä liian iso, mutta parempi näin kuin että olisi pukiessa liian tiukka. Hihansuut ja helmakäänteen ompelin kaksoisneulalla. Huomasin, että huolittelukaitaleen sauma osui etukappaleen puolelle, taas näitä pieniä mutta niin harmittavaisia juttuja!

Pakettiin sujahti mukaan turkoosi ja oranssi ilmapallo, kortti sekä muistitikulla kuvia synttärisankarista.

Hiekanharmaa huppari ja body synttäritytölle

Kuukauden päästä meidän pieni tyttö ja se ihana äidin vauva täyttää vuoden. Miten aika voi mennä niin nopeasti eteenpäin! Synttärivalmistelut ovat muuten aika vaiheessa mutta tämän synttärilahjaksi suunnittelemani vaatesetin teon olen saanut jo aloitettua. Settiin tulee kuulumaan hupparin ja bodyn lisäksi farkkuhaalari, huivi ja pipo, mutta niistä sitten lisää kunhan valmistuvat.

Eurokankaan palalaarista olen ihaillut tätä raitavelouria jo pidemmän aikaa ja siihen löytyi samanvärinen hiekanharmaa tukeva puuvillatrikoo. Sävy on mielestäni todella kaunis värikkäillä yksityiskohdilla raikastettuna. Hupparin malli on Ottobre- lehdestä 1/2012. Muutin mallia siten, että pienensin huppua sopivaksi ja kanttauksen sijaan laitoin leveän resorin pääli- ja vuorikankaan väliin. Mallissa oli aika vaikea tehdä tuo kulma missä yhdistyy huppu, vetoketjun pää, huppusauman kanttaus ja etupaneeli. Käsin ompeluksi se lopulta meni kun ompelukoneella olisi todennäköisesti pitänyt säätää liikaa. Helpompi olisi tehdä huppari täysin vuoritettuna mutta tämä versio on varmasti kesällä viileämpi.

 

 

Hupparin kaveriksi syntyi body ja siihen applikoin simppeleitä perhosia. Ensimmäistä kertaa tein vaatteen, jossa on nepparit ja turhaan on tullut niitä pelättyä. Kurssilla opettajan kanssa tsekattiin, että tulee oikein. Perhosia applikoidessa alkoi tulla ompelukoneeni rajat vastaan kun ainoa sopiva siksak applikointiin oli tämä superleveä. Alkoi siis ompelukonekuume poltella ;)

 

Tässä vielä kuvaa käyttäjästä vaatteiden kanssa. Farkkujen vielä puuttuessa käytin parina Lindexin velourhousuja. Bodyssa on reilusti kasvunvaraa, mutta malli oli yllättävän kapea eli istuu jo nyt ihan hyvin. Tyttö oli löytänyt sohvan vieressä olevan lankakorin ja sitä innoissaan tonki. Siinä riittääkin seuraavaksi selvittelemistä ;)



Vakosamettitakki

Lastenvaatteiden ompelukurssilla on aina vino pino Ottobre lastenvaatelehtiä selattavana. Lehdistä saa valita mieleisensä mallin, josta jäljentää kaavat ja työohjeen. Tämän takkimallin nähtyäni lehdessä 1/2010 halusin välittömästi ottaa sen käyttöön. Muutama viikko sitten ompelemani mustavalkopilkullinen kaupunkitakki on ollut jo ahkerassa käytössä automatkoilla ja kaupunkireissuilla rattaiden lämpöpussin sisällä. Ajattelin, että voihan näitä siistejä kaupunkitakkeja olla neitokaisella useampiakin, äidilläkin on :)

Takin jujuna ovat helmakappaleen laskokset, jotka tekevät takista ihanan tyttömäisen. Ohut vaaleanbeige vakosamettikangas löytyi vanhoista varastoista, olin joskus hamstrannut sitä Eurokankaan palalaarista. Napit ovat samalla kankaalla päällystetyt, niitä pitäisi vain hankkia pari lisää kun loppuivat kesken.

Vaikeusastetta lisäsi se, että halusin ommella  takin yläosaan vuorikankaan ja samettikankaan väliin fleecen lämmikkeeksi. Alkuperäisessä kaavassa oli pelkkä vuorikangas. Kurssin opettajalta sain vinkin, että päälikankaan hihaa kannattaa tällöin leventää puoli senttiä kummaltakin puolelta ja tehdä vastaava lisäys yläosan leveyteen. Silloin paksunnettu vuori istuu paremmin ja näinhän se juuri toimi. Alla olevissa kuvissa näkyy vuori irrallisena ja valmiina takissa. Kahden vuorikankaan käsittelyssä auttoi se, että huolittelin niiden reunat yhteen ennen ompelua päälikankaaseen.

Valmiiseen takkiin jäi pieni kauneusvirhe, jonka seuraavaa takkia ommellessani toivottavasti osaan välttää. Vuorikangas ulottui toisella puolella aivan päälikankaan saumanvaraan (kuten kuuluukin) ja toisella puolella väliä jäi pari senttiä. Mahdoinkohan leikata kankaat huolimattomasti tai sitten syötin ne eri tavalla ommellessa. Harmillinen juttu, mutta purkamaan en silti jaksanut ruveta.

Takkimallissa oli kivana somisteesa tampit hihansuissa nappeineen. Kerrankin muistin myös ommella oman merkin, se sai paikkansa takin helmasta.

Henkselimekko kummitytölle

Terveisiä etelän lämmöstä! Olimme viikon reissulla ahmimassa lämpöä, aurinkoa ja ihania herkkuja. Oli ihana keskittyä vain perheeseen ja yhdessäoloon. Pikkuneiti oli hauskaa matkaseuraa, paikalliset olivat aivan hullaantuneita hänen sinisiin silmiinsä ja hymyynsä. Taisi olla aikamoinen kultttuurishokki palata kotiin ja olla päivät taas äidin kanssa kahdestaan kotona kaiken sen huomion jälkeen :)

Reissulta palattuamme vietin illan ompelukurssilla ja siellä tuli vihdoin surauteltua valmiiksi tämä kummitytölle menevä mekko. Malli on Ottobre- lehdestä 1/2011 ja se kuuluu itseasiassa samaan kaavasettiin kuin aiemmin tekemäni huppari, legginsit ja T-paita. Kaikista vaatteista tässä setissä olen tykännyt, joten se jää kyllä talteen. Kangas on Eurokankaan palalaarista hieman tavallista tukevampaa ja joustavampaa puuvillatrikoota. Resori on Myllymuksuilta.

Mekossa on kaksikerroksinen rypytetty helma. Ylemmän helmapalan rypytys on tehty Framilon joustonauhalla. Etulappu on kiinnisilitettävällä kovikekankaalla vahvistettu. Nappeja on neljä, joten henkselit saa halutessa ja tytön kasvaessa pidemmiksi. Hekselit menevät takaa ristiin ja koristeena on satiininauhasta solmittu rusetti. Vyötäröresoria on pienennetty kummitytölle sopivaksi, jotta pysyy leikeissä paikoillaan.

 

Huomenna päästään sovittamaan, toivottavasti on mieluinen! Olin itseasiassa alunperin leikannut kankaat kahta samanlaista mekkoa varten, toinen mekoista olisi ollut omalle tytölle. Onneksi oli kahdet kankaat, ensimmäinen versio nimittäin epäonnistui nolosti. Kurssilla surauttelin innoissani menemään enkä päässyt helmaa pidemmälle kun totesin ettei mekosta tule mitään. Kurssin saumurissa oli polyesterlangat, jolloin sisäsaumoista tuli liian kovat ja törröttävät. Rypytykset eivät menneet tasaisesti ja helman käännekin epäonnistui kun yritin tehdä siihen (daa!) kaksinkertaisen käänteen. Joskus vain käy niin, hoin itselleni, mutta kyllähän se harmitti. Etenkin kun opettajan neuvoja kyselemällä olisi vältytty monelta virheeltä. Niinpä tarvittiin yksi lomareissu ja sitten alkoi sujua. Toisesta mekosta tuli paljon parempi, tähän olin oikein tyytyväinen. Jee!

Kaupunkitakki ja fanihuivi

Tällä viikolla on tullut ommeltua vaikka mitä. Tytön isovanhemmat ovat olleet kylässä ja antaneet äidille mahdollisuuden keskittyä muutamana iltana ompelujuttuihin. Viikon huipennuksena syntyi tämä kevättakki tytölle. Takki on tarkoitettu lähinnä kauppareissuille ja kaupunkiretkille kun ollaan rattaiden suojassa tai kauppakeskuksessa.

Takin päälikangas on tavallista trikoota, jota on vahvennettu kiinnisilitettävällä tukikankaalla edestä. Vuori syntyi Ikeasta ostetusta fleece-peitosta, se riitti juuri takkiin. Taskut ovat college-kangasta ja napit itse päällystetyt. Hupun saumanvaroihin on ommeltu kuminauha hieman kiristämään reunaa.

Malli on muistaakseni Ottobre- lehdestä 04/2010. Alkuperäisestä tämä takki eroaa siten, etten ommellut huppuun vetoketjua ja kiinnitin napit kahden riviin sijaan yhteen riviin. Oli vahinko, että napit osuivat juuri tuohon kankaan samankokoisten pallojen kohdalle. Takki oli kiva ja helppo ommella, hyvin samanlainen kuin aiemmin tekemäni prinsessahuppari.

Takille kaveriksi syntyi miehen mieliksi hänen kannattamansa jalkapallojoukkueen "fanihuivi". Logo on samasta vaaleanpunaisesta hupparista, josta leikkasin kankaita jumpsuitia varten. Fleece on samaa kuin takin vuorissa. Huivi ja pujotusreikä on reunustettu ohuella villalangalla tehdyin pykäpistoin. Logokangas on silitetty liimakankaalla kiinni fleeceen ja tikattu kiinni käsin villalangalla.