Värikkäitä postikortteja

Ollaan jo pikkuhiljaa parantumassa flunssasta, mutta en silti itseäni vielä terveeksi luokittelisi. Diagnoosi: Väreihin hullaantunut ja bloggaukseen addiktoitunut perheenäiti. Tähän tautiin tuskin on muuta lääkettä kuin ylihuomenna alkava reissu anoppilaan pois ompelukoneen, digikameran ja läppärin ääreltä. Eli postaillaan nyt ja eletään sitten loppuviikko ihan hissukseen :D

Kun muutimme nykyiseen kotiimme, oli meillä kummallakin mielessä musta-valko-harmaa rauhallinen ja hillitty sistustus. Ensin tulivat värikäskantiset kirjat, sitten ympäri asuntoa levittyvät lelut, sen jälkeen joulunpunainen, sitten kaipuu keltaiseen, sen jälkeen tilanne riistäytyi käsistä ompelukurssilla ja kangasostoksilla ja lopullinen niitti rauhalliselle mustavalkoisuudelle tuli tulppaanikauden alkamisesta. Yritä siinä sitten taistella vastaan ;)

Tässä mielentilassa ryhdyin eilen illalla penkomaan postikorttilaaatikkoamme, sinne oli kertynyt kortteja vino pino viime vuosilta. Yli puolet korteista olivat joulukortteja, mutta mukaan mahtui myös muutamia todellisia helmiä, sekä merkityksensä että kuvansa puolesta. Ja niin syntyi idea eteisen piristämisestä postikorttikollaasilla.

Eteisen seinällä on harmaa sävy (Tikkurilan Laasti). Vessan ja kylppärin ovien väliin on kiinnitetty tauluhylly ja vanha maalattu minilipasto toimii kenkien ja vaatteiden pukeutumisistuimena. Joulun aikaan lipaston päällä oli kynttilälyhty toivottamassa vieraat tervetulleeksi, mutta nyt seinä on näyttänyt tyhjältä. Kokoelma syntyi siis tauluhyllyn päälle. Mukaan mahtui postikortti New Yorkista (lempipaikkani!), kihlajaismatkalta sekä häiden kiitoskortti, jossa on miehen kirjoittama runo. Ikean perhoskortti muistuttaa keväästä ja lammaskortti rakkaasta harrastuksesta sekä ystävästä, jolta sen sain. Kortti on käsintehty Lontoossa Vanessa Bee Designs. Kehyksissä on tytön värikylpyaikaansaannoksia ja mukaan mahtui pari graafista väriläiskää. Kokoelma on niin meidän näköisemme, ja sisältää valtavan määrän tunnetta ja hienoja muistoja :) Ehkä se on siis täydellinen juuri tällaisenaan. Vaikka kävin toki kuolaamassa netissä myös niitä ihania Therese Sennerholtin tekstikortteja ja muita vastaavia, mutta en tiedä kaipaako tuo mitään muuta.

Penkin päälle mallailin isoäitini kutomaa miniräsymattoa. Se on odotellut paikkansa löytymistä jo jonkin aikaa. Ehkäpä se voisi sopia tähän. Toinen vaihtoehto olisi virkata tyynynpäälinen harmaasta trikookuteesta, mutta ajatusta pitänee vielä haudutella..