Idea mobilesta ja ohje löytyi parin päivän intensiivisen googlettelun tuloksena. Mobilea oli kiitollista tehdä sillä sivuilta löytynyt kaava ja työohje olivat hyvin yksityiskohtaiset ja tarkat. Ideointivaiheessa huomasin, että googlen kuvahaulla löytyi monta samanlaista mobilea. Ohjeen kirjoittaja kannustikin ihmisiä jakamaan kuvia valmiista moileista Ja ovathan ne söpöjä!
Lintumobilen ohje
Mobilen työstämisen ensimmäinen ja ehkä hauskin vaihe oli valita kankaat. Tilkkujen piti sopia toisiinsa eli sisältää saman väriskaalan värejä mutta runsaasti erilaisia kuoseja. Tämän lintumallin hauskuus piilee siinä, että linnun maha ja muu osa ovat eri kangasta joten erilaisa variaatioita voi tehdä pienestäkin tilkkumäärästä lukuisia.
Mustavalkoinen kangas on Marimekon Tuuli- kangasta. Ajattelin, että vastasyntynyt näkee sen parhaiten ja arvaukseni osui oikeaan. Nuo mustavalkoista kangasta sisältävät linnut ovat edelleen vauvan lempilintuja. Keltainen kangas on vanhasta kesähameesta. Loput kankaista löysin Vanhan Sataman kädentaitomessuilta. Ne ovat japanilaisia puuvillatilkkuja, melko ohutta ja tosi sileää kangasta. Pesin ja silitin kankaat ennen ompelemista.
Ompeluvaiheessa oli omat niksinsä, kannattaa tosiaan lukea nettisivuilla olleet ohjeet huolella ja jäljentää kaava tarkasti. Ompelu aloitetaan linnun pyrstöstä ja ommellaan ensin kummatkin saumat linnun rintaan asti. Sen jälkeen ommellaan linnun pää ja nokka yhteen. Käytännössä siis vain kolme koneompelusaumaa ja se on siinä! Alussa kurvikkaiden saumojen teko tuntui vaikealta, mutta ote löytyi ehkä kolmannella linnulla. Huomasin, että kannattaa tiukan paikan tullen laskea neula kankaaseen, nostaa paininjalka ja asetella kankaat uudelleen. Tuo nokkakohta on erityisen vaikea. Siellä kärjen käännöksessä on hyvä pitää neula alhaalla, että ommel säilyy eheänä. Kannattaa myös ommella aika tiheällä ompeleella jolloin saumasta tulee siisti.
Täytin linnut vanulla. Olin aikaisemmin uhrannut yhden huonoksi menneen tyynyn käsityöhommiin ja sen sisus sopi tarkoitukseen hyvin. Lintu täytetään siis pyrstöstä ja pyrstö suljetaan lopuksi käsin ompelemalla. En olisi ikinä uskonut miten paljon vanua yhteen lintuun voi upota! Minusta linnut näyttivät paremmilta kun niistä teki oikein pulleita ja napakoita. Pyrstön kapein osa on juuri pikkurillin paksuinen joten täyttö sormin puskemalla oli minulle se toimivin taktikka. Täyttö kannataa aloittaa päästä ja käyttää erityisesti nokan täyttämisssä apuvälineenä vaikka paksua virkkuukoukkua.
Päädyin lopulta tällaisiin roikkuviin lintuihin eli ompelin jokaiseen valkoisesta nauhasta pienen lenkin. Alkuperäisessä ohjeessa linnut istuvat paksulla oksalla. Lintujen kiinittäminen ja tasapainottaminen on tuossa istuvassa mallissa hieman haasteellisempaa. Ilmeisesti tällöin linnut pitää myös liimata pysyvästi oksiin. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin luonnonvärisiä paksuja ja suoria oksia, jotka kiinnitettiin kerroksittain. Itse päädyin tällaiseen taiteelliseen peikonpuuoksaan, jonka maalasin ylijääneellä sisustusmaalilla valkoiseksi. Löysin oksat kukkakaupasta ja valitsin kaksi sellaista, jotka istuvat hyvin yhteen. Kiinnitin oksat toisiinsa langalla ja ripustin kahdesta kohdasta kattoon ruuvattuun koukkuun. Tämä oli yllättävän helppo rakentaa ja tuntuu edelleen tukevalta. Lisäksi on kiva kun mobilelle voi antaa vauhtia eli antaa sen pyöriä. Tarvittaessa linnut voi myös vaihtaa esimerkiksi vuodenajan mukaan. Nyt suunnittelen jo jouluversioita linnuista ja mitä muuta ihanaa niiden seuraksi voisi ripustaa.
Jatkokehittelin lintuideaa vielä lisäämällä niille pienistä puuhelmistä silmät. Silmät toimivat tällaisessa mobilessa, jossa vauva ei pääse lintuihin käsiksi. Tein myös muutamia muita lintuja, joihin lisäsin täytteeksi kulkusia tai rapisevaa muovia. Näin ne toimivat paremmin lähileikissä. Mielikuvitus on vain rajana kun pohjalla on tarpeeksi yksinkertainen ja toimiva idea!
